Huoneentaulu

DET ÄR VÄLDIGT

SVÅRT ATT FÅ

INTELLIGENTA

MÄNNISKOR

ATT SKRATTA

NÄYTTELIJÄ ASKO SARKOLA

ON HYVIN VAIKEA SAADA

 ÄLYKKÄITÄ IHMISIÄ NAURAMAAN

Huoneentaulu

VI SKA INTE BARA

LEVA VÅRT LIV,

VI SKA OCKSÅ

SKAPA DET

STEINERPEDAGOGI MAIJA  DAHLSTRÖM

MEIDÄN EI PIDÄ AINOASTAAN ELÄÄ

ELÄMÄÄMME, VAAN MYÖS LUODA SE

Summertime

Yhteisöllinen senioritalo Loppukiri

Huoneentaulu

LEV DJÄRVT

DANNY

ELÄ ROHKEASTI!

ALGOTH NISKA,

ISOISÄN TARINA

Tämä taivas, tämä maa

Huoneentaulu

TA DET LUGNT,

ALT ORDNAR

SIG NOG

SOTAVETERAANI NILS EKLUNDH

OTA IISISTI,

KYLLÄ SE SIITÄ

LUTVIUUTUU

Heijastus

Otto Palmgren

Huoneentaulu

PROBLEM ÄR

TILL FÖR ATT

UTNYTJAS

ARKKIPIISPA EMERITUS JOHN VIKSTRÖM

ONGELMAT ON TEHTY

HYÖDYNNETTÄVIKSI

Mozart sinfonia nro 40 

surusinfonia

Vertaistukiverkko:

Wenn du dich

nicht fallen lässt,

kannst du nicht erfaren,

dass du getragen wirst.

Jos et salli itsesi pudota,

et saa kokea sitä, 

että sinua kannatellaan. 

Huoneentaulu

BLOTT EN DAG

ETT ÖGONBLICK

I SÄNDER

FRED NEGENDANCK

PÄIVÄ VAIN JA HETKI KERRALLANSA

Mozart Adagio

Huoneen taulu

FÖRFATTAREN BORDE

INTE SKRIVA OM

SIG SJÄLVA, UTAN

OM NÅGONTING

DE FÖRSTOR SIG PÅ.

MÄRTA TIKKANEN

KIRJAILIJOIDEN EI PIDÄ KIRJOITTAA ITSESTÄÄN, 

VAAN JOSTAKIN SELLAISESTA, 

MISTÄ HE YMMÄRTÄVÄT JOTAKIN.

Sov nu lille prinsen min.

Kavaltamisesta ja kieltämisestä

Tikusta asiaa tuliukoille

Hartausohjelmat: Iltahartaus 26.3 26.03.2013 18.50 ei löydy

Aamuhartaus pe 29.06.2012
Kati Jansa, hiippakuntasihteeri, Kuopio

Luuk. 13:1-5: Toisiamme armahtamaan, auta meitä, Jumala

19 vuotta sitten ylioppilaskirjoituksissa äidinkielen aineen yhtenä otsikkona oli tarjolla ”Maailma on avoinna – mutta kenelle?” Tartuin tuohon kysymykseen. Muistelen kirjoittaneeni siitä, miten maailma on mahdollisuuksia täynnä sille, joka oikein kovasti tahtoo. Luja tahto veisi melkeinpä kenet tahansa läpi harmaiden kivien ja kohti täyttyviä unelmia. Armoa tekstissä ei tainnut vilahdella.

Tänä päivänä tuo aine näyttäisi toisenlaiselta. Tahdon määrä aina ratkaisekaan, ja elämä on joskus epäreilua. Elämässä tapahtuu enimmäkseen sellaista, mihin oma mielikuvitus tai tahto eivät yksinkertaisesti yllä – niin hyvässä kuin pahassa.

Tuo kysymys ”kenelle maailma on avoinna” on häilähdellyt mielessäni, kun olen väitellyt ystäväni kanssa siitä, miksi pahoja asioita tapahtuu. Että kai niille löytyy joku tarkoitus? Olen haeskellut vastausta ja toistanut, että ainakaan vastoinkäymiset eivät ole seurausta siitä pahasta, mitä ihminen on tehnyt tai siitä hyvästä, mitä hän on jättänyt tekemättä. Toisen vastaus on usein ollut ”mutta eihän tässä sitten ole mitään järkeä! Kaikella on oltava tarkoituksensa.”

Ensi sunnuntain raamatunkohdasta saan Jeesuksen taustatuekseni: eivät Siloan tornin alle jääneet tai Pilatuksen tappamat galilealaiset olleet sen suurempia syntisiä kuin kukaan muukaan. Jeesus kääntää katseensa heistä meihin: ”ellette käänny, olette yhtä lailla tuhon omia. ”

Jeesus kysyy kahteen kertaan kuulijoiltaan: luuletteko, että nuo onnettomat olivat suurempia syntisiä kuin te? Eivät olleet.

Jeesus kehottaa: kääntykää, katsokaa eteenpäin. Silloinkin, kun ette ymmärrä, ja silloin, kun inhimillinen oikeudenmukaisuus ei tunnu toteutuvan.
Taaksepäin ei niinkään tarvitse katsella, ja miettiä, mistä syystä tämä paha seurasi.
Tärkeämpää on etsiä sitä, miten elää eteenpäin silloin, kun rakennelmat sortuvat ympärillä.

Käänny. Armahda. Muutu mieleltäsi, kehottaa Jeesus.
Kääntyminen on aina oman – ei toisen – mielen muutosta.
Parannuksenteko on aina aloitettava itsestä.

Suotta ei Jeesus puhu synnistä ja syntisistä.

Synnin todellisuuden ohella totta on myös se, mitä Juliana Norwichilainen sanoo: ”Kaikki kääntyy hyväksi, kaikki kääntyy hyväksi ja kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi.”
Jos ei vielä tässä maailmassa, niin ainakin tulevassa. Armo ylittää tämän- ja tuonpuoleisen rajat. Siihen perustuu kristityn toivo.

”Armahda veljeäsi” tarkoittaa: rakenna rauhaa ja vahvista toista. Löytyiskö tuota kautta tarkoitus ja järki välillä järjettömältä näyttävään todellisuuteen?

Armahtaminen on aktiivista ja aktivoivaa, eikä tarkoita unohtamista tai läpi sormien katsomista.

Armahdan, kun en käännä selkää sille, jota tahto ei vienytkään läpi harmaan kiven, ja kun en tyydy ajattelemaan, että hoitakoon itse ongelmansa.
Voisiko armahtaminen tarkoittaakin esimerkiksi puuttumista ystävän alkoholiongelmaan tai kuulostelua, miten työttömäksi jäänyt naapuri jaksaa muutosten keskellä?

Tämä kaikki kuulostaa toisaalta kovin helpolta puheelta, josta käytäntö ja todellisuus ovat kaukana. Silti haluan uskoa, että näin ei ole.

Parempi olla armollisen naiivi kuin armottoman kyyninen. Naiivi näkee toivoa, toisin kuin kyynisyyden verhoon käpertynyt.

Armollisuus on vielä helpohkoa ystävien kesken, mutta Jeesus edellyttää meiltä vielä enemmän: rakasta myös vihamiestäsi.
Älä halveksi, älä tuomitse, vaan rukoile.
Inhimillinen oikeustaju saattaa harata vastaan, mutta Jumalan armo peittää senkin.

Maailma on avoinna entistä useammalle silloin, kun käännymme toisen ihmisen puoleen. Auttavan käden ojentumiseen ja rauhan rakentamiseen auttaa armollinen Jumala – hän, joka koettelee, mutta myös siunaa salatulla tavalla.

Hyvä Jumala,
Anna meille tänään sitä, mitä meiltä vaadit. Toisiamme armahtamaan, auta meitä, Jumala. Aamen. 

Tahdon niin

Alkuperäinen versio Jos sä tahdot niin kappaleesta. Löytyy ainakin hectorin "lauluja rakastamisen vaikeudesta" levyltä.

Jos sä tahdot niin, olen sulle joku aivan muu.
Jos sä tahdot niin, olen virhe, joita tapahtuu.
Jos sä tahdot niin, tulen jouluksi kotiin.
Jos sä tahdot niin, en enää lähde uusiin sotiin.
Jos sä tahdot niin, jään vahtikoiraksi ovelles
Tai painan pääni sun povelles.

Jos sä tahdot niin, et enää koskaan ole levoton.
Jos sä tahdot niin, kaikki minun myöskin sinun on.
Jos sä tahdot niin, otan sinun uskontosi.
Jos sä tahdot niin, on mulle valheesikin tosi.
Jos sä tahdot niin, muutan kirjoille Andorraan,
Jos vielä siellä sut nähdä saan.

Sillä ilman sinua hukun öihin sekaviin
Ja ilman sinua, no niin...
Ilman sinua olen puolitiessä helvettiin...

Jos sä tahdot niin, nimeäsi enää toista en.
Mut vaikka tahdot niin, kuvaas mielestäni poista en.
Jos sä tahdot niin, tulen kallioiden läpi.
Jos sä tahdot niin, what ever makes you happy.
Jos sä tahdot niin, tuon sulle Tiibetin vuoteeseen
Tai siirrän pohjoisen luoteeseen
Ja aina uudelleen ja uudelleen
Sun muistan joskus mua suudelleen.

Mutta ilman rakkautta hukun öihin sekaviin
Ja ilman rakkautta, no niin...
Ilman rakkautta olemme puolitiessä helvettiin...

Jos sä tahdot niin. (3x)

Miksi sulla on noin suuret, ilkeät silmät?

Ihminen on taideteos. Puiston patsaasta saa hieronnalla omanäköisen lopputuloksen. Mehiläinen varasti mainokseensa "Ihminen on taideteos" leikkelyn jälkeen. Tiedänhän tuohon kysymykseen vastauksen. Sen antoi yläkerran ukko, joka korva ovessa kuunteli, mitä työhuoneessa tapahtui miesasiakkaan kanssa. Se pakotti irtisanomaan työhuoneen vuorasopimuksen palvelukeskuksessa. Näin on johtajien kanssa, jotka ovat vain hyvän rahankerääjän maineessa.  

Miksi miljoonat ovat katsoneet tätä tylsää hierontavideota? (18.12.2012 11:28)

Jätekuljetuksista kiistely alkaa taas (19.12.2012 11:58)

Terveiset Päijät-Hämeestä JäteKukon reviirin tulevalle jäteasiamiehelle. Edellistä valitusta jätemaksusta ei ole hallinto-oikeus ehtinyt käsittelemään.  JäteKukko valtasi Karjalan joulukäen paikan joulukoristeena. Voi, pirunpelto, kun TV2 lähettää uusintana hautajaiset jonkun sorakuopan tiimoilta. Hyvinkään yön ampumistapauksen oikeudenkäynti alkoi esivalmisteluna. Milloin päättyy pitkä yö?

Kenttäpiispan sanoma kotirintamalle

Iltahartaus to 01.11.2012
Pekka Särkiö, kenttäpiispa, Lahti

Vanha nainen oli tullut kuuluisaksi leivonnaisistaan. Hän teki niitä pitoihin ja monet ihmiset myös tilasivat niitä häneltä. Kaikki kehuivat leivonnaisia parhaimmiksi, mitä olivat koskaan maistaneet. Nainen oli vaatimaton ja hänelle riitti se, mitä sai torilla myytyä. Nuori mies vainusi tässä liikeidean. Hän sopi naisen kanssa siitä, että tämä leipoisi yksinomaan hänelle. Mies perusti liikkeen ja alkoi myydä naisen leivonnaisia. Hän perusti jakeluverkoston, sivuliikkeitä ja kuljetusketjun. Oli selvää, että tuotantoa tarvittiin lisää ja se koneellistettiin. Levonnaisilla oli vanhan naisen nimi, mutta häntä ei enää tarvittu yrityksessä. Ihmiset huomasivat muutoksen. Leivonnaisista puuttui maku. He palasivat naisen luo, joka oli alkanut uudelleen myydä kakkujaan torilla.

Aina uudelleen on syytä palata perusasiaan ja nähdä, mistä kaikki lähti liikkeelle. Myös kirkon elämässä monet hyvät ja turhatkin asiat peittävät helposti tärkeimmän, sen mikä antaa maun. Ihmisten rakentamat järjestelmät paisuvat aina suuremmiksi ja samalla myös astian maku vahvistuu. Jumalan hyvän sanoman aromi alkaa silloin peittyä muiden makujen alle.

Psalmin rukoilija kehottaa: ”Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä! Onnellinen se, joka turvautuu häneen” (Ps 34:9).

Tämän päivän Vanhan testamentin teksti profeetta Jeremiaan kirjassa kertaa edellistä Psalmin kohtaa: ”Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin, katoavaisten ihmisten voimaan, mies, jonka sydän luopuu Herrasta! Hän on kuin piikkipensas, joka yksin kituu aavikolla, kasvaa kivierämaassa, suolaisella kamaralla, missä kukaan ei asu.

Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen! Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää.”

Jeremian teksti muistuttaa muodoltaan sananlaskuja, jotka tiivistävät asian vastakohtiin. Tässä ero tehdään siunauksen ja kirouksen välille. Se joka turvautuu pelkästään ihmisiin ja hylkää Jumalan, on kirottu kuin suolaisessa autiomaassa kituva piikkikasvi. Jumalaan turvautuva taas on autiomaan keskelläkin kuin veden partaalle istutettu puu, joka vehmaana tuottaa hedelmiä.

Molemmissa tapauksissa ympäristönä on elämälle vihamielinen autiomaa, jollainen oli tuttu profeetan kuulijoille. Tämän päivän ihmisen autiomaa voi olla liian suurten vaatimusten täyttämä työelämä tai työttömyyden taakka, vaikeat ihmissuhteet tai yksinäisyys, erilaisten vaikeuksien kokeminen tai maailman muutoksen tuoma ahdistus. Huolten erämaa saa ihmisen elämän näivettymään.

Toisaalta olen hämmästellyt sitä, kuinka joidenkin ihmisten elämänusko ja toivo ovat säilyneet kaikkein raskaimpienkin vaikeuksien keskellä. Jotkut ovat yksinkertaisella tavalla kertoneet turvansa perustasta. Se on luottamus Jumalaan, kävi miten kävi. Se on ollut lapsuuden iltarukous tai mummon lukema siunaus. Se on tuonut koko elämään maun, joka säilyy.

Reformaattori Martti Luther heräsi noin 500 vuotta sitten siihen, että hänen aikansa kirkossa uskon perustus ei päässyt tulemaan esiin. Hän halusi palauttaa perustan paikalleen ja muovata kirkon uskonelämää uudelleen. Lopputulos oli kuitenkin kirkon jakautuminen. Vasta meidän aikanamme kirkot ovat alkaneet uudelleen löytää yhteyttä keskenään.

Luther nosti esille sen, että Jumala tekee syntisestä kelvollisen ja ottaa hänet omakseen. Usko on lahjaa Jumalalta, ei ihmisen oma yritys tai puserrus. Jos pelastuksesta tulee ihmisten keskinäinen asia, suoritus, tai vaatimus tehdä hyvää, silloin Jumala ja hänen armonsa suljetaan ulkopuolelle.

Luther puki reformaation ytimen sanoihin: ”Yksin armosta, yksin uskosta, yksin Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemisen tähden.” Jumala aloittaa meissä hyvän työnsä ja saattaa sen loppuun asti. Siinä on se lähde, Jumalan hyvyyden maku, joka säilyttää ihmisen elävänä autiomaan keskellä.

Rukoilemme:

”Kaikkivaltias Jumala, rakas Taivaallinen Isä. Kiitos Poikasi pelastavasta työstä. Raivaa tietä evankeliumin julistamiselle kaikkialla maailmassa. Varjele kansasi uskossa ja rakkaudessa, niin että se uskaltaisi kaikissa vaiheissa luottaa armoosi. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, Herramme tähden. Aamen.”

Virsi: 360:1-3,7

Syyllisyys ennen syntymää

73 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)

1939: Talvisota alkoi Neuvostoliiton massiivisella hyökkäyksellä Suomeen.

Antti sai nimikkomyrskyn tänään. Pohjoisnavalta on sulanut amerikankokoinen mannerjää. Zeizei = J.J. vapautui kaikista syytteistä 2 vuotta sitten tapahtuneeseen veneonnettomuuteen. Hänen omistuksensa aiheutti kuoleman, johon hän ei ollut syyllinen.

Minun onnettomuuteni on omistaa perintöosani, joka on kokenut ansiottoman arvon nousun. Lahosta mummonmökistä tuli Lomakiinteistö kunnan ja sijoittajien mielestä. Lomakiinteistön kesäkäytöstä on maksettava jätemaksu. Kukaan ei ole käynyt tuottamassa jätettä. Voi tätä ainaista mätäkuuta ja mätäkuun juttuja.

Tänään AKT sai uuden johtajan ja Lahti, Suomen Chicagona uuden yrittäjän, bisnesmiehen entisestä johtajasta, onhan tämä bisnesmiesten hautausmaa yrittämistä varten. Samoin on lapsuuskodin uimaranta varattu muukalaisille hautausmaaksi. 

73 vuoteen ehtiä tapahtua vaikka mitä ennalta-arvaamattomia asioita. Vuoteen 2050 partahylje ei enää löydä jäälauttaa synnytysalustaksi. 

Kun aamuun eletään

49 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)

1963: Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy murhattiin Dallasissa. 

Missä olit silloin, kun tieto John F. Kennedyn ampumisesta tavoitti? Olin Munkkivuoressa Porintiellä hemiplegiarouvan avustajana samalla kun kävin Helsingin käsityönopettajakouluun valmistavaa esikoulua. Olihan se aikaa sekin. Tavallan turhauttavaa kallista oleskelua tilkkutieteillä, mutta sain tehdä kesätyötä Töölönlahden rantakahvilassa, narkkarihovimestarina ja muita kummallisuuksia tutustua pääkaupungin elämään. 

Nyt nukkumaan, että herää aamulla kapinapapin aamuhartautta kuuntelemaan. Onko länsirintamalla kaikki hyvin?

Vatvomista ja vaivaamista

Willy Larsen - Kerenski

original

Kerenski se leipoi tuiman taikinan Suolaksi hän aikoi pienen Suomen maan Ai, ai Kerenski, turha on sun toiveesi Suomi on jo vapaa maa ryssän vallasta Puolan maa on jauho, Viro hiivana Ukraina on sokeri, Liivi liemenä Aunus, Vepsä, Inkeri, Doni, Krimi, Kaukaasi Kaardemummi, sapraimet, oikeet maustimet Taikina se paisui, kiehui, kohosi Kerenski se riehui, sotki hämmensi Vatkas hyvää taikinaa, harvoin sitä nähdä saa Suloista ja makeaa, niinkuin hunajaa Saksan koira jalo kaatoi taikinan Hiivat suolat ahmi kitaansa mahtavaan Kokki itse karkasi, ulkomaille loikkasi Ai, ai Kerenski, turha toiveesi - ei tarvita naapuriapua leipomiseen, osataan ihan itse ainakin jätevesiongelmat hoitaa Talvivaarassa.  Mittakaavassa:  mökinmummon pissi > Itämeren saastuminen  Metsäyhtymän jätemaksu > Talvivaaran jätevedet Tästäkin pitää kuormittaa valituksella hallinto- oikeutta. Tiekimppa perii jätemaksua omistamisesta ei jätteen tuottamisesta. Kuka on vastuussa?

Rauhoittava maisema von Döbeln'in joukoille

Iltahartaus to 25.10.2012
Pekka Särkiö, kenttäpiispa, Lahti

Ohikulkijan voi olla vaikea häiritä käynnissä olevia puutarhajuhlia, joissa ilo on ylimmillään. Hän on kuitenkin ainoana huomannut, että grilli on sytyttänyt talon terassin tuleen. Silloin on parempi toimia ja ilmoittaa palosta kuin ajatella juhlatunnelmaa.

Hyvinvoivassa osassa maapalloa on vietetty kulutusjuhlaa. Kaikki eivät ole voineet osallistua siihen hyvillä mielin. Heitä painaa se, että luonnonvarojen kulutus, saastuttaminen ja väestönkasvu ylittävät maapallon kestokyvyn. Toisia taas painaa aina uuden velan ottaminen tulevien sukupolvien piikkiin, että juhlat saisivat jatkua. Toisessa osassa maailmaa juhlia ei ole voitu edes aloittaa, kun jokainen päivä on eloonjäämistaistelua. Kuka ohikulkija huutaisi, että talo palaa?

Raskaiden uutisten tuojalta vaaditaan viisautta. Vaikeasti nieltävä totuus on annosteltava oikein, ettei nieleminen lakkaa kokonaan. Silti totuus pitäisi voida sanoa, kun siihen on aihetta. Paljon huonompi vaihtoehto on jättää totuus kertomatta ja pitää yllä katteetonta toiveikkuutta. Hyvinvointimaailman ensimmäisen luokan kansituoleilla istuvia odottaa muuten äkkipysäys.

Vanhan testamentin profeetoilla on ollut vaikea tehtävä ilmoittaa Jumalalta saamansa sanoma Israelille sulkematta kuitenkaan heidän korviaan liialla ankaruudella.

Tämä päivän Vanhan testamentin teksti puhuu profeetta Aamoksesta. Hän on varhaisin kirjaprofeetoista, joka vaikutti 700-luvun puolivälissä eKr Samariassa. Hän arvosteli selvin sanoin yläluokkaa, joka kohteli väärin köyhiä ja turvattomia: ”Te vihaatte sitä, joka kaupunginportin kokouksessa vaatii oikeaa tuomiota, ja inhoatte sitä joka kertoo totuuden. … Sen tähden teidän käy näin: Vaikka te rakennatte taloja hakatuista kivistä, ette saa asua niissä. Vaikka te istutatte ihania viinitarhoja, ette saa nauttia niiden viiniä. Sillä minä tiedän teidän rikostenne luvun ja syntienne määrän. Te sorratte syytöntä, te otatte lahjuksia ja syrjitte köyhiä oikeuspaikalla.” (Aam 5:11-12) Aamos kehotti ihmisiä kääntymään Jumalan puoleen: ”Etsikää Herraa, niin saatte elää!” (Aam 5:6).

Jumala näytti Aamokselle tulevan onnettomuuden, heinäsirkkojen ja tulen tuhoaman maan. Silloin profeetta rukoili armahdusta: ”Herra Jumala, anna anteeksi! Kuinka Jaakobin suku voi kestää tämän, sehän on niin vähälukuinen.” (Aam 7:1-6). Lopulta hän kuitenkin julisti Jumalan tuomion Israelin pyhäköitä ja kuningasta vastaan.

Tähän liittyy päivän teksti. Kuninkaan oman pyhäkön pappi Amasja valitti kuninkaalle Aamoksen julistuksesta. Virallinen kuninkaan pappi karkotti Aamoksen pois sanoen: ”Näkijä, mene tiehesi ja palaa Juudaan! Profetoi siellä ja hanki leipäsi siellä! Betelissä et enää profetoi. Tämä on kuninkaan pyhäkkö ja valtakunnan temppeli” (Aam 7:12).

Kuninkaan omalla papilla Amasjalla oli kiusaus miellyttää kuningasta ja kiitellä tämän toimia Jumalan nimissä. Samalla Amasja koki Aamoksen tuomion julistuksen kiusallisena. Jompi kumpi ei puhunut Jumalan tahdon mukaan. Amasja päätti, että hän sai jäädä ja Aamos lähteä. Myöhemmät tapahtumat osoittavat, että hävitystä ja pakkosiirtolaisuutta ennustanut Aamos oli ollut oikeassa. Parinkymmenen vuoden kuluttua Assyria valloitti Israelin ja vei kansan pakkosiirtolaisuuteen.

Miltä tämän päivän puheet näyttävät tulevan historian valossa? On helppoa maalata todellisuuden päälle rauhoittavia maisemia, jotka peittävät todellisuuden. Profeetta Jeremia sanoo vastuuttomasti puhuvista papeista ja profeetoista: ”Huolettomasti he parantelevat minun kansani vammoja. He sanovat: ”Nyt on rauha, kaikki hyvin” vaikka rauhaa ei ole.” (Jes 6:14). Varsinkin julkisen vallan edustajilla ja päättäjillä on vastuu arvioida oikein tilannetta ja tehdä kauaskantoisia päätöksiä yhteiseksi parhaaksi.

Tämän viikon tekstit puhuvat Jeesuksen lähettiläistä. Jokainen meistä voi olla Jeesuksen lähettämä toivon tuoja. Onnettomuusviestit eivät ole silloin päällimmäisenä. Vietävänä on ennen kaikkea sanoma armahduksesta. Jumala on lähettänyt Jeesuksen pelastajaksi synnin maailmaan. Hän on kaikkien kärsivien ja apua odottavien toivo.

Rukoilemme: ”Rakas Taivaallinen Isä. Ole niiden tukena, jotka etsivät paikkaansa kärsivässä maailmassa. Avaa sydämemme heidän tarpeilleen. Kutsu kaikkia kansoja pelastukseen. Anna uskollisia lähettiläitä viemään ilosanomaa Jeesuksesta. Tätä rukoilemme Hänen lunastustyönsä tähden”. Aamen

Olen vapaa

Iltahartaus to 11.10.2012
Mika Aspinen, kouluttaja, Vantaa

»Miksi kymmentä käskyä ei lausuttu jo heti Raamatun alussa?» kysyy vanha juutalainen tarina, ja vastaa tähän kysymykseen vertauksen avulla:
»Kerran tuli muuan mies erääseen maakuntaan ja sanoi sen asukkaille: ’Tahdon olla teidän kuninkaanne.’ Silloin asukkaat vastasivat: ’Oletko sitten tehnyt jotain hyvää, mikä oikeuttaisi sinut olemaan meidän kuninkaamme?’ Mitä hän teki? Hän rakensi heille muurin. Hän rakensi heille vesijohdon. Hän myös puolusti heitä hyökkääjiä vastaan. Sitten hän sanoi uudestaan: ’Tahdon olla teidän kuninkaanne.’ Nyt asukkaat vastasivat: ’Kyllä vain!’
Samoin teki myös Kaikkivaltias. Hän vapautti israelilaiset Egyptistä, halkaisi heille Kaislameren, antoi sataa heille mannaa taivaasta, antoi lähteen puhjeta autiomaahan, toi heille viiriäisiä ja puolusti heitä hyökkääjiä vastaan. Vasta sen jälkeen hän sanoi heille: ’Tahdon olla teidän kuninkaanne.’ Ja tähän he vastasivat: ’Kyllä vain.’»

Siis ensin vapautus, sitten vasta kymmenen käskyä – tai pikemminkin kymmenen vapauttavaa sanaa (kuten niitä kutsui nyt jo edesmennyt Vanhan testamentin opettajani Timo Veijola).

Mistä olen vapaa? Mihin olen vapaa?
Miten käskyjen älä-kiellot puhuttelevat myönteiseen muotoon luovasti kääntyvinä?

*

Ensimmäinen vapauttava sana: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Sinulla ei saa olla muita jumalia."

Olen vapaa erilaisista epäjumalista, kaikista orjuuttavista ja kahlitsevista voimista ja valloista.
Minä uskon Jumalaan, joka johtaa minut orjuudesta vapauteen ja kutsuu minut toimimaan vapauden puolesta, kaikkia orjuuden muotoja vastaan. Jumala, oletko sinä jopa markkinavoimia suurempi?

Tämä vapauttava sana jatkuu: "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa."

Olen vapaa patsaista – ja patsastelusta.
Olen vapaa käyttämään erilaisia mieli- ja kielikuvia Jumalasta.
Niistä yhdenkään ei tarvitse antaa kahlita, sillä ”ainoa oikea kuva” muuttuu äkkiä epäjumalankuvaksi.
Niistä yhdenkään ei tarvitse antaa kahlita, koskaJumalan salattu todellisuus on jotakin suurempaa, jotakin värikkäämpää kuin mitkään kuvat. Jumala, kiitos, että olet jotakin suurempaa, jotakin enemmän.

*

Toinen vapauttava sana: "Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä."
Olen vapaa vannomisesta, maagisesta ajattelusta, voimasanoista.
Olen vapaa lausumaan Jumalan nimen, kun ylistän häntä tai huudan häntä avuksi.
Olen vapaa lausumaan sinun nimesi, Jumala, joka olet itse minut nimeltä kutsunut omaksesi.

*

Kolmas vapauttava sana: "Muista pyhittää lepopäivä."
Olen vapaa lepoon.
Vain sinä, Jumala, voit levätä saatuasi ensin kaiken valmiiksi. Minä tarvitsen lepopäivää aivan erityisesti silloin, kun kaikki jää vielä kesken. Jumala, kiitos, että saan levätä keskeneräisenä.

*

Neljäs vapauttava sana: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi."
Olen vapaa kulkemaan elämän tutkimusmatkaa osana pitkää sukupolvien ketjua.
Kiitos, hyvä Jumala, vanhemmistani, iso- ja esivanhemmistani.

*

Viides vapauttava sana: "Älä tapa."
Olen vapaa suojelemaan elämää, niin omia lajitovereitani kuin koko sinun suurta luomakuntaasi, Jumala.
Olen vapaa kehittymään, pyytämään anteeksi vihastumistani ja antamaan anteeksi.

*

Kuudes vapauttava sana: "Älä tee aviorikosta."
Olen vapaa, kun voin heittäytyä aidosti kaikkein läheisimpiin ja tärkeimpiin ihmissuhteisiini,
kasvaen yhdessä, vailla tarvetta pelata valtapeliä, vailla kaksoiselämän tuplataakkaa.
Jumala, anna minulle voimaa ja asennetta ihmisenä kasvuun, tee minusta läheinen ja lähimmäinen.

*

Seitsemäs vapauttava sana: "Älä varasta."
Olen vapaa iloitsemaan kaikesta siitä, mitä käyttööni on annettu. Olen vapaa kunnioittamaan ja arvostamaan sitä, mitä toisen käyttöön on annettu. Olen myös vapaa turhista tavaroista. Ehkä varastamisen vastakohta ei olisikaan omasta kiinnipitäminen, vaan omastaan jakaminen?
Jumala, anna minulle määräosani leipää.

*

Kahdeksas vapauttava sana: "Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan."
Olen vapaa puhumaan totta ja oikeaa. Kieli on pieni elin mutta voi kerskua suurista asioista. Kiitos, Jumala, siitä vastuullisesta vapaudesta, jonka olet antanut, kun lahjoitit minulle kielen, puhutun kielen ja elekielen, sillaksi minun ja lähimmäiseni välille.
Herra, avaa minun huuleni, niin suuni julistaa kunniaasi.

*

Yhdeksäs ja kymmenes vapauttava sana: "Älä tavoittele mitään, mikä kuuluu lähimmäisellesi."
Ensimmäinen vapauttava sana alkoi sanalla ’minä’, viitaten Jumalaan. Viimeinen vapauttava sana päättyy (alkukielessä) sanaan ’lähimmäinen’. Kymmenen vapauttavaa sanaa ovat matka Jumalan luota lähimmäisen luo. Siksi ne voi tiivistää rakkauden kaksoiskäskyyn: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Käsky on laaja – siksi se vapauttaa luovuuteen.

Kiitos, Jumala, että rakastat minua niin paljon, että rohkaiset minua vastuulliseen vapauteen.
Kiitos, Kristus, sinä joka olet vapauttanut meidät.
Kiitos, Pyhä Henki, joka johdat meitä rauhaan, iloon ja vapauteen.

Virsi: 523:1,4

Aamuhartaus ke 03.10.2012
Ilkka Raittila, pastori, Joensuu

Hengittämistäkin voi opetella

Katekismussarjaan kuuluva aamuhartaus antaa toivoa, että hengittämistäkin  voi opetella. Enkeli ei sulkenut suuta kaikilta ennen syntymää. Tuliukkoina heidän sanomisensa syövät metallimiesten ja -naisten uskottavuutta. Ensimmäinen hengenveto ja itku on tärkein, sillä vastasyntynyt ilmoitta oman äänensä. 

Mitä se lounatuuli itkee?

"Älkää tyhjiä hokeko niin kuin pakanat, vaan rukoilkaa te siis näin: Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. aamen."

Totuus tekee vapaaksi

Aamuhartaus ke 26.09.2012
Risto Leppänen, pastori, Turku

Kirkko ei hyväksy minkäänlaista syrjintää. Jumalan valtakunnassa ei ikinä ole hyväksytty rikoksia. Nyt kyllä meidän perhettä syytetään ilman asiaa. Enhän minä kristittynä semmoista ole voinut sanoa. Julkisuudessa on tapana paisutella asioita.

Yhtäältä varmasti tosia lauseita ja samalla kuitenkin perin inhimillistä. Lähiyhteisöissä ja korkeita elämänihanteita korostavissa yhteisöissä on kivuliasta tunnustaa vääryyden tapahtumista. Totuuden sijasta on kiusaus suojautua, ohittaa ja kääntää huomio toisaalle. Näin meitä pilkataan ja syytetään.

Usein tosiasiat pakottavat tarkistamaan kuvaa uskonyhteisöstä, perheestä, itsestä tai luotetusta ihmisestä. Erityisen vaikeaa totuuden näkeminen on siellä, missä valtaa ei tunnisteta tai tunnusteta. Silloin on tarvetta totuuden lausujille. Niille, jotka näkevät tarkasti ja uskaltavat sanoa: Keisarilla ei ole vaatteita!

Tässä taannoin olin ala-asteen vanhempainillassa. Opettaja kertoi uskonnon tunnista, jossa oppilaat olivat katselleet kuvia paimentolaisheimon elämästä ja tehneet havaintoja. Lapset olivat kiinnittäneet huomiota, miten samassa kuvassa olivat paitsi isovanhemmat, vanhemmat, lapset myös eläimet. Olisipa meilläkin, mutta kun meillä on aina niin kiire. Me vanhemmat puolustauduimme ja vaikka meistä ei paimentolaisia tule, silti syvällä tavalla tunsimme, että se mitä nyt sanottiin, oli totta. Arvostan sitä, että tämä opettaja uskalsi vastareaktiosta huolimatta jättää tämän kriittisen peilin eteemme.

Tarvitsemme rohkeita totuuden puhujia ja oikeudenmukaisuuden ääniä. Myös Kristuksen kirkon on etsittävä ja rakastettava totuutta salatuimpaan saakka. Kirkon on suorastaan rukoiltava keskuuteen sellaisia vastuunkantajia, jotka uskaltavat sanoa ääneen sen, minkä kokevat todeksi. Sellaisia, jotka eivät säikähdä sitäkään, kun totuus tekee kipeää. Sellaisia, jotka eivät liian helposti päästä kriittisen peilin edestä.

Mutta ihmistä puolustaessa on oltava sekä lempeä että luja. Haavoittamatta ja häpeäpaaluun asettamatta on lempeästi uskallettava nostaa keskusteluun vinoutuneet kulttuurit, valheet ja vääryydet. Niin on tehtävä, ettei yksilö kadota itseään tai yhteisö identiteettiään.

Yksi väline tämän rehelliseen itsensä katselemiseen on rippi. Sen lähtökohta on tosiasioiden tunnustamisessa. Ripissä nimittäin yksittäinen ihminen tai jumalanpalvelukseen kokoontunut seurakunta voi tuoda elämänsä Jumalan eteen ja tunnustaa syyllisyyden. Yksityinen rippi antaa mahdollisuuden tuoda luottamuksellisesti Jumalan eteen väärien tekojen taakan. Ripissä tärkeintä ei silti ole se, mitä osaa, pystyy ja jaksaa kertoa. Yksittäisiä tekoja tärkeämpää on tunnustaa se vääryys, jossa ajasta aikaan olemme väistämättä mukana. Olemme vaikka emme edes tiedä olevamme.

Usein ymmärrämme synnit vain yksittäisinä tekoina, saatamme jopa omalakisesti nimetä syntejä ja samalla pitää todelliset synnit piilossa. Saatamme siivilöidä hyttysen ja samalla niellä kamelin. Toisinaan vasta historiankirjoitus paljastaa, missä kaikessa olemme tietämättämme olleet mukana, mistä olemme vaienneet ja mitä jättäneet tekemättä. On suostuttava siihenkin, että myöhemmin opetuksemme arvioidaan uudessa perspektiivissä.

Kaikkien syntien pääjuuri kasvaa ihmisen ylpeydestä ja omahyväisyydestä. Asenteesta, jossa päivitellään toisia: onneksi en ole yhtä säälittävä kuin tuo toinen. Syntiä on nouseminen kanssakulkijoiden, luomakunnan ja Jumalan yläpuolelle. Tämä ylpeys estää kumartumasta toisten kanssa synnintunnustukseen, lausahtamasta Jumalan edessä kuin muinainen rukoilija: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.

Kirkko ja kristitty tarvitsevat perimmäisiä totuuden hetkiä, tilaisuuksia synnintunnustukseen. Ne ovat erityisiä hetkiä, etsikkoaikoja. Silloin ei pidä suojautua, eikä sulkea korvia, ei käpertyä, eikä suostua valheeseen. Sen sijaan on nähtävä tosiasiat, se kuka olen ja mitä olen tehnyt. Tosiasioiden tultua esiin, elämä ei ole enää entisensä. Tämä kipeä hetki sisältää aina myös muutoksen mahdollisuuden. Se vie luopumaan turhasta, siitä mikä joutaakin mennä. Siksi se on askel kirkon ja kristityn uudistumiseen.

Läpinäkyvämmän maailman myötä myös kristillisissä kirkoissa on yhä enemmän opeteltu puhumaan kipeistä asioista ja vaietuista taakoista. Aina siellä missä totuus on tullut julki, siellä on syntynyt myös parannuksen mahdollisuus ja mahdollisuus korjata vääryydet. Vaikeat kysymykset ja muutos kysyvät luottamusta ja rohkeutta, mutta lopulta rehellinen sydämen tie vie vapauteen. Jos taas tyydymme valheeseen ja vaikenemiseen, pian kadotamme itsemme ja identiteettimme.

Hyvä kuulijani, tänä aamuna rohkaisen Sinua oman elämäntilanteesi keskellä tarttumaan tosiasioihin. Rohkaisen sinua sen lupauksen varassa, että totuus tekee sinut vapaaksi. Jumala ei heitä Sinua häpeään, turvattomuuteen tai eristyksiin. Jumala on hyvä ja armollinen, joka kutsuu elämään ja yhteyteen.

Sinä kelpaat ja riität – omana itsenäsi!

Haluaisin puhua myös Sinulle, jota painavat syyllisyyden taakat. Sinulle, joka koet epäonnistuneesi. Sinulle, jonka yhteys läheisiin ja Jumalaan on särkynyt. Sinulle, joka pelkäät tulevasi kadotetuksi. Jumala ei jätä Sinua syyllisyyteen, eikä huutamaan tyhjyyteen. Jumala kuulee huutosi niin kuin ei mitään muuta ääntä olisikaan. Saat uskoa synnit anteeksi ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Vaikka vastuuta ei voi väistää, tehtyä ei saa tekemättömäksi, se on silti mahdollista saada sovitetuksi.

Sinun ei tarvitse puolustautua, selitellä, kätkeytyä ja suojautua. Saat kuulla syntien anteeksiantamuksen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä tai niillä sanoilla, mitkä vain ikinä ovat tutut ja tuovat aamuusi taivaan armon ja Kristuksen anteeksiantamuksen.

Olet hyväksytty, kelpaat ja riität!

Virsi: 631 b:5

10 uutta käskyä

Kymmenen uutta käskyä Jakso 1/10 

areena.yle.fi/tv/435962

Värikäs joukko ääneenajattelijoita antaa suomalaisille uudet arvot. Nuotiokeskustelussa syntyy 10 uutta käskyä meille kaikille.

Tehtävä: Käsky häpeästä ja syyllisyydestä

1. käsky: Älä pelkää! 

Tehtävä: Käsky perheestä

2. käsky: Pidä huolta perheestäsi! 

Tehtävä: Käsky työstä

3. käsky: Tee hyvin! 

Tehtävä: Käsky kilpailusta

4. käsky: Kilpaile vastuullisesti 

Tehtävä: Käsky riippuvuuksista 

5. käsky: Tunnista riippuvuutesi

Tehtävä: Käsky nöyrtymisestä

6. käsky: Ole avoin totuudelle 

Tehtävä: Käsky yhteydenpidosta

7. käsky: Ole läsnä 

Tehtävä: käsky terpeellisesta

8. käsky: Harkitse tarpeesi

Tehtävä: käsky ympäristöstä

9. käsky: Pelasta Maa

Tehtävä: käsky yksinäisyydestä

10. käsky: Älä jää yksin

Kenttäpiispa puhuu

Iltahartaus to 06.09.2012
Pekka Särkiö, kirkkoherra, Lahti

Oletko joskus tullut yksin vieraaseen kaupunkiin. Katsot ihmisiä ja katuja, koet olevasi vieras. Yksinäisyys ja turvattomuus valtaavat mielen. Vielä vahvempi on tuntu, jos tulet vieraaseen maahan, ilman kielitaitoa, ilman ketään ystävää. Näin tuntevia ihmisiä on tälläkin hetkellä miljoonia. Yksinäisyyden lisäksi he saavat tuntea, olevansa ei-toivottuja.

Nälänhätä, sodat, veden puute, ylikansoitus ja työttömyys ajavat ihmisiä pois tutuilta asuinsijoiltaan. Heidän on pakko valita vieras ympäristö ja tuntematon tulevaisuus, sillä paikoilleen jääminen tietäisi lopulta kurjuutta ja kuolemaa. Näille ihmisille yksikin ystävällinen lähimmäinen merkitsee toivoa ja parempaa elämää.

Maahanmuuttajan kohtalo ei ole tuntematon Raamatussakaan. Tämän päivän Vanhan testamentin teksti on Ruutin kirjasta. Ruut oli syntyisin Israelin naapurimaasta Moabista, mutta eri vaiheiden jälkeen hän muutti Israeliin.

Kaunis sukukertomus alkaa israelilaisen perheen muutosta nälänhätää pakoon Moabiin. Perheen pojat avioituivat sikäläisten naisten kanssa. Jonkun ajan kuluttua kuitenkin sekä israelilaisen perheen isä että pojat kuolivat. Jäljelle jäivät vain perheen naiset: israelilainen leskivaimo Noomi ja hänen kaksi moabilaista miniäänsä. Naiset joutuivat ratkaisemaan tulevaisuutensa. Noomi kehotti miniöitään palaamaan omien vanhempiensa luo.

Toinen miniöistä, Ruut, ei kuitenkaan halunnut lähteä eikä jättää anoppiaan. Ruut vannoi uskollisuuden valansa Noomille: ”Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon.” Ruutin sanoista kuvastu rakkaus, joka on kovin kaukana anopin ja miniän suhteeseen usein liitetystä etäisyydestä.

Kertomuksen jatko osoittaa, että Ruutin uskollisuuden ja rakkauden lisäksi tarvitaan vielä anopin neuvokkuutta. Muuten Ruut ei voisi saada kunnollista asemaa ja kotia israelilaisessa yhteisössä. Leskivaimo Ruut on lunastettava suvun piiriin ja samalla turvattava hänen miesvainajansa maaomaisuuden säilyminen.

Noomin neuvojen jälkeen lunastajaksi ilmaantui sukulaismies Boas. Hän maksoi lunastushinnan maasta ja otti samalla Ruutin vaimokseen. Ruutille syntyi poika, josta naiset onnittelivat Noomia: ”Kiitetty olkoon Herra, joka antoi sinulle sukulunastajan. Tulkoon poika kuuluisaksi Israelissa, antakoon hän sinulle uutta voimaa ja olkoon hän vanhuutesi turvana, sillä hänet on synnyttänyt miniäsi Ruut, joka rakastaa sinua ja on sinulle enemmän arvoinen kuin seitsemän poikaa”.

Kertomus kahdesta naisesta Ruutista ja hänen anopistaan Noomista kuvaa ihmisten välisen tuen merkitystä. Kahden irrallisen ihmisen sitoutuminen toisiinsa tuo molemmille lopulta turvan. Ruut saa paikan uuden miehensä kodissa ja Noomi puolestaan vanhuuden turvan Ruutin pojan kautta.

Kertomuksessa on kuitenkin vielä syvempi tasonsa. Se avautuu sukukertomuksen jatkosta. Ruutista tuli nimittäin kuningas Daavidin kantaäiti. Daavidin sukuun syntyi myöhemmin Jeesus. Hänestä tuli kaikkien kansojen lunastaja. Jeesus tuli etsimään ja pelastamaan kaikkia Jumalan perheväkeen. Hän osti synnin vuoksi ulkopuoliset ja kodittomat Jumalan lapsen asemaan. Lunastushintana oli Jeesuksen oma elämä, jonka hän maksoi kuollessaan ristillä.

Noomin ystävättärien kiitos syntyneestä pojasta on kuin profeetallinen näky sukukertomuksen jatkosta. Se laajenee koskemaan kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina. ”Kiitetty olkoon Herra, joka antoi sinulle sukulunastajan. Tulkoon poika kuuluisaksi Israelissa, antakoon hän sinulle uutta voimaa ja olkoon hän vanhuutesi turvana.”

Jeesus on jokaisen turvana, joka jättää elämänsä hänen varaansa ja arallakin uskolla turvautuu häneen. Jeesuksen lunastustyön kautta sinulle ja minulle on avautunut paikka Jumalan perheessä. Ulkopuolisista on tullut läheisiä ja rakastettuja perheen jäseniä. ”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.” (Ef 2:19)

Rukoilemme: ”Rakas Taivaallinen Isä. Ole kaikkien kodittomien ja yksinäisten kanssa, jotka etsivät paikkaansa. Avaa sydämemme heidän tarpeilleen. Kutsu kaikkia kansoja pelastukseen. Tätä rukoilemme Poikasi Jeesuksen Kristuksen lunastustyön tähden”. Aamen.

Virsi: 432:1-2