Ihminen on taideteos. Puiston patsaasta saa hieronnalla omanäköisen lopputuloksen. Mehiläinen varasti mainokseensa "Ihminen on taideteos" leikkelyn jälkeen. Tiedänhän tuohon kysymykseen vastauksen. Sen antoi yläkerran ukko, joka korva ovessa kuunteli, mitä työhuoneessa tapahtui miesasiakkaan kanssa. Se pakotti irtisanomaan työhuoneen vuorasopimuksen palvelukeskuksessa. Näin on johtajien kanssa, jotka ovat vain hyvän rahankerääjän maineessa.
Miksi miljoonat ovat katsoneet tätä tylsää hierontavideota? (18.12.2012 11:28)
Jätekuljetuksista kiistely alkaa taas (19.12.2012 11:58)
Terveiset Päijät-Hämeestä JäteKukon reviirin tulevalle jäteasiamiehelle. Edellistä valitusta jätemaksusta ei ole hallinto-oikeus ehtinyt käsittelemään. JäteKukko valtasi Karjalan joulukäen paikan joulukoristeena. Voi, pirunpelto, kun TV2 lähettää uusintana hautajaiset jonkun sorakuopan tiimoilta. Hyvinkään yön ampumistapauksen oikeudenkäynti alkoi esivalmisteluna. Milloin päättyy pitkä yö?
Tuesday, December 18, 2012
Sunday, December 16, 2012
Kenttäpiispan sanoma kotirintamalle
Iltahartaus to 01.11.2012
Pekka Särkiö, kenttäpiispa, Lahti
Aina uudelleen on syytä palata perusasiaan ja nähdä, mistä kaikki lähti liikkeelle. Myös kirkon elämässä monet hyvät ja turhatkin asiat peittävät helposti tärkeimmän, sen mikä antaa maun. Ihmisten rakentamat järjestelmät paisuvat aina suuremmiksi ja samalla myös astian maku vahvistuu. Jumalan hyvän sanoman aromi alkaa silloin peittyä muiden makujen alle.
Psalmin rukoilija kehottaa: ”Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä! Onnellinen se, joka turvautuu häneen” (Ps 34:9).
Tämän päivän Vanhan testamentin teksti profeetta Jeremiaan kirjassa kertaa edellistä Psalmin kohtaa: ”Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin, katoavaisten ihmisten voimaan, mies, jonka sydän luopuu Herrasta! Hän on kuin piikkipensas, joka yksin kituu aavikolla, kasvaa kivierämaassa, suolaisella kamaralla, missä kukaan ei asu.
Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen! Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää.”
Jeremian teksti muistuttaa muodoltaan sananlaskuja, jotka tiivistävät asian vastakohtiin. Tässä ero tehdään siunauksen ja kirouksen välille. Se joka turvautuu pelkästään ihmisiin ja hylkää Jumalan, on kirottu kuin suolaisessa autiomaassa kituva piikkikasvi. Jumalaan turvautuva taas on autiomaan keskelläkin kuin veden partaalle istutettu puu, joka vehmaana tuottaa hedelmiä.
Molemmissa tapauksissa ympäristönä on elämälle vihamielinen autiomaa, jollainen oli tuttu profeetan kuulijoille. Tämän päivän ihmisen autiomaa voi olla liian suurten vaatimusten täyttämä työelämä tai työttömyyden taakka, vaikeat ihmissuhteet tai yksinäisyys, erilaisten vaikeuksien kokeminen tai maailman muutoksen tuoma ahdistus. Huolten erämaa saa ihmisen elämän näivettymään.
Toisaalta olen hämmästellyt sitä, kuinka joidenkin ihmisten elämänusko ja toivo ovat säilyneet kaikkein raskaimpienkin vaikeuksien keskellä. Jotkut ovat yksinkertaisella tavalla kertoneet turvansa perustasta. Se on luottamus Jumalaan, kävi miten kävi. Se on ollut lapsuuden iltarukous tai mummon lukema siunaus. Se on tuonut koko elämään maun, joka säilyy.
Reformaattori Martti Luther heräsi noin 500 vuotta sitten siihen, että hänen aikansa kirkossa uskon perustus ei päässyt tulemaan esiin. Hän halusi palauttaa perustan paikalleen ja muovata kirkon uskonelämää uudelleen. Lopputulos oli kuitenkin kirkon jakautuminen. Vasta meidän aikanamme kirkot ovat alkaneet uudelleen löytää yhteyttä keskenään.
Luther nosti esille sen, että Jumala tekee syntisestä kelvollisen ja ottaa hänet omakseen. Usko on lahjaa Jumalalta, ei ihmisen oma yritys tai puserrus. Jos pelastuksesta tulee ihmisten keskinäinen asia, suoritus, tai vaatimus tehdä hyvää, silloin Jumala ja hänen armonsa suljetaan ulkopuolelle.
Luther puki reformaation ytimen sanoihin: ”Yksin armosta, yksin uskosta, yksin Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemisen tähden.” Jumala aloittaa meissä hyvän työnsä ja saattaa sen loppuun asti. Siinä on se lähde, Jumalan hyvyyden maku, joka säilyttää ihmisen elävänä autiomaan keskellä.
Rukoilemme:
”Kaikkivaltias Jumala, rakas Taivaallinen Isä. Kiitos Poikasi pelastavasta työstä. Raivaa tietä evankeliumin julistamiselle kaikkialla maailmassa. Varjele kansasi uskossa ja rakkaudessa, niin että se uskaltaisi kaikissa vaiheissa luottaa armoosi. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, Herramme tähden. Aamen.”
Virsi: 360:1-3,7
Pekka Särkiö, kenttäpiispa, Lahti
Vanha nainen oli tullut kuuluisaksi leivonnaisistaan. Hän teki niitä pitoihin ja monet ihmiset myös tilasivat niitä häneltä. Kaikki kehuivat leivonnaisia parhaimmiksi, mitä olivat koskaan maistaneet. Nainen oli vaatimaton ja hänelle riitti se, mitä sai torilla myytyä. Nuori mies vainusi tässä liikeidean. Hän sopi naisen kanssa siitä, että tämä leipoisi yksinomaan hänelle. Mies perusti liikkeen ja alkoi myydä naisen leivonnaisia. Hän perusti jakeluverkoston, sivuliikkeitä ja kuljetusketjun. Oli selvää, että tuotantoa tarvittiin lisää ja se koneellistettiin. Levonnaisilla oli vanhan naisen nimi, mutta häntä ei enää tarvittu yrityksessä. Ihmiset huomasivat muutoksen. Leivonnaisista puuttui maku. He palasivat naisen luo, joka oli alkanut uudelleen myydä kakkujaan torilla.
Aina uudelleen on syytä palata perusasiaan ja nähdä, mistä kaikki lähti liikkeelle. Myös kirkon elämässä monet hyvät ja turhatkin asiat peittävät helposti tärkeimmän, sen mikä antaa maun. Ihmisten rakentamat järjestelmät paisuvat aina suuremmiksi ja samalla myös astian maku vahvistuu. Jumalan hyvän sanoman aromi alkaa silloin peittyä muiden makujen alle.
Psalmin rukoilija kehottaa: ”Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä! Onnellinen se, joka turvautuu häneen” (Ps 34:9).
Tämän päivän Vanhan testamentin teksti profeetta Jeremiaan kirjassa kertaa edellistä Psalmin kohtaa: ”Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin, katoavaisten ihmisten voimaan, mies, jonka sydän luopuu Herrasta! Hän on kuin piikkipensas, joka yksin kituu aavikolla, kasvaa kivierämaassa, suolaisella kamaralla, missä kukaan ei asu.
Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen! Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää.”
Jeremian teksti muistuttaa muodoltaan sananlaskuja, jotka tiivistävät asian vastakohtiin. Tässä ero tehdään siunauksen ja kirouksen välille. Se joka turvautuu pelkästään ihmisiin ja hylkää Jumalan, on kirottu kuin suolaisessa autiomaassa kituva piikkikasvi. Jumalaan turvautuva taas on autiomaan keskelläkin kuin veden partaalle istutettu puu, joka vehmaana tuottaa hedelmiä.
Molemmissa tapauksissa ympäristönä on elämälle vihamielinen autiomaa, jollainen oli tuttu profeetan kuulijoille. Tämän päivän ihmisen autiomaa voi olla liian suurten vaatimusten täyttämä työelämä tai työttömyyden taakka, vaikeat ihmissuhteet tai yksinäisyys, erilaisten vaikeuksien kokeminen tai maailman muutoksen tuoma ahdistus. Huolten erämaa saa ihmisen elämän näivettymään.
Toisaalta olen hämmästellyt sitä, kuinka joidenkin ihmisten elämänusko ja toivo ovat säilyneet kaikkein raskaimpienkin vaikeuksien keskellä. Jotkut ovat yksinkertaisella tavalla kertoneet turvansa perustasta. Se on luottamus Jumalaan, kävi miten kävi. Se on ollut lapsuuden iltarukous tai mummon lukema siunaus. Se on tuonut koko elämään maun, joka säilyy.
Reformaattori Martti Luther heräsi noin 500 vuotta sitten siihen, että hänen aikansa kirkossa uskon perustus ei päässyt tulemaan esiin. Hän halusi palauttaa perustan paikalleen ja muovata kirkon uskonelämää uudelleen. Lopputulos oli kuitenkin kirkon jakautuminen. Vasta meidän aikanamme kirkot ovat alkaneet uudelleen löytää yhteyttä keskenään.
Luther nosti esille sen, että Jumala tekee syntisestä kelvollisen ja ottaa hänet omakseen. Usko on lahjaa Jumalalta, ei ihmisen oma yritys tai puserrus. Jos pelastuksesta tulee ihmisten keskinäinen asia, suoritus, tai vaatimus tehdä hyvää, silloin Jumala ja hänen armonsa suljetaan ulkopuolelle.
Luther puki reformaation ytimen sanoihin: ”Yksin armosta, yksin uskosta, yksin Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemisen tähden.” Jumala aloittaa meissä hyvän työnsä ja saattaa sen loppuun asti. Siinä on se lähde, Jumalan hyvyyden maku, joka säilyttää ihmisen elävänä autiomaan keskellä.
Rukoilemme:
”Kaikkivaltias Jumala, rakas Taivaallinen Isä. Kiitos Poikasi pelastavasta työstä. Raivaa tietä evankeliumin julistamiselle kaikkialla maailmassa. Varjele kansasi uskossa ja rakkaudessa, niin että se uskaltaisi kaikissa vaiheissa luottaa armoosi. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, Herramme tähden. Aamen.”
Virsi: 360:1-3,7
Subscribe to:
Posts (Atom)