Takana vuorten vaivat

"Kun minä palasin, tukkani ei ollut vielä harmaa ja iloitsin. Takana ovat vuorten vaivat, edessä tasankojen vaivat." Brechtiä lainatakseni.
Titanic törmäsi jäävuoreen. Uusi, uljas alus upposi. Lentokoneet törmäsivät WTC:n kaksoistorneihin. Tornit painuivat kasaan kuin savupiippujen järjestetyssä purkamis- ja kaatamisnäytöksessä. Minulle tämä merkitsee kaiken tuhon alkua. Pistän kalikoita rattaisiin. Yritän hidastaa vauhtia.

Poliitikot puhuvat kurssin kääntämisestä "pari piirua ihmisen suuntaan". Mutta vauhti vain kiihtyy, ettei tukka enää pysy päässä. Minua on uitettu punamultapytyssä, että hengenlähtö on ollut lähellä. On ollut kuitenkin oljenkorsi, johon olen tarttunut. Kaikille sitä ei ojenneta. Ei minullekaan, pitää itse etsiä kortensa ja kantaa niitä kekoon toisiakin varten. Palaan aikaan, jolloin oli aattopäivät. Lauantaina puoleen päivään mennessä oli työt tehty. Mikä vapautus, ei tarvitse kiirehtiä kauppaan illalla eikä sunnuntaina. Kolomaas ukkaasi kehottaa: Pie' pyhhee! Mikä mahdollisuus kiireenkesytyksessä!