Tuliukko

Fontin vaihtamisella yritin kirjoittaa merkkikielellä, mitä ajattelen asioista omalla tavallani. Syyskuun 11. päivä on antanut aiheen käsitellä omia menetyksiäni tämän maailmaa järisyttävän tapahtuman jälkeen monesta näkökulmasta. Lippu puolitangossa sai minut hiljentymään surusta. Pari vuotta tapahtuman jälkeen yhdyin pilapiirtäjän näkemykseen, kuinka hän etsikin kadonneita arvoja, jotka olivat hävinneet Ei ollut kadonneita ihmisiä vaan arvoja. Sama on tapahtunut hyvinvointivaltiossa, jonka hallitusrauhaa jatketaan luottamuslauseen saaneella välikysymyksellä.
Olen poiminut vuosien varrella sarjakuvia, pilapiirroksia ja muita sopivia lehtileikkeitä, joille tuli käyttöä yrittäjän erikoisammattitutkinnon näyttökansiossa. Ei tästä elämästä tosikkona selviä. Pitää ottaa huumori mukaan. Yrityksessä pitää aina palata johtamiseen. Minulla on neuvonantaja, joka ei ole johtanut harhaan, vaikka tieni on vaivaan vienyt. Viimeisin maailmasta lähtöisin oleva neuvo johti projektityössäni kriittiselle polulle ja antoi pohjan potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien anlyysille. Rahat olisi järjestynyt osallistumiseen, mutta kun on eri arvot, suorastaan rasistiset, kriteerinä; syntyperä, ikä, koulutus (verkkokirjoitustaito), sukupuoli ja ammatti. "Mene muinaismummojen muistelupiiriin" oli kehoitus. Tämä tarkoittaa sitä, että olisin jo aika pitkälle dementoitunut. Mutta tällä kannanotolla sanoja löikin naulan omaan puupalttooseensa. Lyöjä en ollut minä, sillä se sattuikin kolahtamaan sanojan omaan nilkkaan. Minulla on puolustaja, joka kostaa, vaikka itse en halua kenellekään mitään pahaa. Tämä on yhtä pelottavaa, kuin teot, mitkä ravistavat maailmaa.