Outo lintu

Ei järjen vastakohta ole tunne, vaan tyhmyys. Sukulaissielun voi löytää vaikka runosta. Siksi olenkin outo lintu poliitikkojen joukossa. Löysin sanataiteen vahvaksi alueeksi itselleni "taide ja taudit", vaikken lääkäri olekaan. "Elokuinen elegia" valaisi aromahieronnan tunteita ja tuoksuja, vaikka yritin tunnistella ympärillä leijailevista tuoksuista, miltä rauha tuoksuu. Kysyin Tommylta runomaratonin "veren maku suussa" osansa esittämisen jälkeen, olisimmeko kuitenkin kollegoita. "Olkaa vapisematta kädet, tätä öljyä ei ole varaa läikyttää pisaraakaan hukkaan." Teimme sekoituksia aromaattisista öljystä Mukkulan tammien alla ja toisen kerran kuuntelin runoja.

Tuoksuilla on vaikutuksensa jopa hieronnassa. Teuvo vähän raotti tuoksumaailmaa, että mies voisi siitä villiintyä. Oma periaatteeni oli miehen tien muistaminen palata sinne, missä on hänen paikkansa ja rakkaansa. Käyttämäni hierontaöljy oli vain väliaine hierontamukavuuden säilyttämiseksi. Kursssiaikana maailman matkaajat toivat omia sekoituksiaan. Mäntysuopa väliaineena maistui kielen päällä pitkään. Tommy lupasi olla kollegani tuoksuvine öljyineen. Nyt Tommy on poissa. Suruviesti tavoitti minut laiturin virallisissa vihkiäisissä. Kaikki oli niin kuin pitikin, mutta tunnelma sai tummia sävyjä. Jalkapallo pelasti pitkälle venyneen illan. Sai olla hiljaa mietteissään. Olin toiveikas hyvistä uutisista, että hän vielä valelisi öljyä politiikan lainneille. Kun sain kuulla ystäväni sairastumisesta aivokasvaimeen, odotin jälkijäristyksenä putoamista syvälle. Tunnetila oli yllätyksellinen. Lämmin olo kesti pitkään. Tunnistan saman tunteen sanoissa, "kun lämmin olo ihmiseltä ihmiselle siirtyy, ja satakieli laulaa onneaan". Surun kanssa olen tehnyt työtä ja lukenut monta kirjaa. "Suru, ankara ilo" on tehnyt tehtävänsä ilman tunteiden huumaamista. Kalliopiirroksen joutsen säilyy. Hiekkaan kirjoitetut viestit häviävät, vesi hioo kivistä kulmat pyöreiksi. Samoin elämä muovaa ihmistä ihmisen rinnalla.