Vuotta vaille 7-kymppisen elämäni aikana paljastuu minuun kohdistuva asenteellisuus tuskaisena vihana; kun sinusta mitään ei tullut. Tai oikeastaan Viha kohdistuu Suomi-neitoon, tähän kansallispukuiseen tyttöön, jonka kainous on koskematta, pyhyys huomaamatta. Onhan meillä millä rakastaa, vammoja ja vammaisia. Kun isä on ärrävikainen ja äiti ässävikainen, niin minusta on tullut suht. koht. normaali. Kukaan meistä ei ole täydellinen, jos on niin, hänelle annan luvan heittää ensimmäisen kiven.Tommy näki Uutisvuodossa omaishoitajan aseman. Hyssälän huomio oli, nehän hoitavat läheisiään ilman palkkaakin. Sille naurettiin, kun se kääntyi vitsiksi. Ja vitsihän se on päättäjien mielestä, kun rahamaailma sukeltaa. Suomi-neito oli avioitunut kreikkalaisen laivanvarustajan kanssa. Kreikassa oli kesälomasaari ja saaressa huvila. Sairaanhoitajana rouvan työ oli kuitenkin Suomessa. Äiti oli kolmen lapsen yksinhuoltaja. Lääkärieno toitotti pitkin kyliä, kuinka yhteiskunta elättää yksinhuoltajat lapsineen, kun välimatka maailman meriä kiertävän isän ja sairaanhoitajan vakituisen työpaikan välillä esti yhdessä asumisen. Tästä puolustauduin eronneena naisena, että olin kasvattanut lapseni ilman yhteiskunnan tukea saamatta mieheltäkään mitään elatusapua.
Virkatodistuksessa oli rasti ruudussa (x) elää avioliitossa. Avioerotuomio oli rastille ruudussa viimeinen pisara, kun menetti meidät elämäntapansa seurauksena. Joutui etsimään uuden naisen jälkeen uuden naisen. Ei hän halunnut lapsia tavatakaan. Kovin lähellä on aika, jota teeveeohjelma käsitteli lapsen historiana. Pippurisuihkeesta Suomi sai kolahduksen suvaitsevana maana. Vaalirahakohu kolahti edellisen kerran, mutta aivan vähän vain. Olemme kelpo kansaa. Siihen olettamukseen en ole uskonut enää aikoihin. Minulla on lupa asetella kivet kuppiin ja ääneen ihmetellä vääryyksiä. Pahantekoon en ole lähtenyt mukaan marssille enkä suihkuttelemaan. Noudatan Rudolf Steinerin sosiaalista peruslakia.
No comments:
Post a Comment