Iltahartaus to 01.11.2012
Pekka Särkiö, kenttäpiispa, Lahti
Vanha nainen oli tullut kuuluisaksi leivonnaisistaan. Hän teki niitä
pitoihin ja monet ihmiset myös tilasivat niitä häneltä. Kaikki kehuivat
leivonnaisia parhaimmiksi, mitä olivat koskaan maistaneet. Nainen oli
vaatimaton ja hänelle riitti se, mitä sai torilla myytyä. Nuori mies
vainusi tässä liikeidean. Hän sopi naisen kanssa siitä, että tämä
leipoisi yksinomaan hänelle. Mies perusti liikkeen ja alkoi myydä naisen
leivonnaisia. Hän perusti jakeluverkoston, sivuliikkeitä ja
kuljetusketjun. Oli selvää, että tuotantoa tarvittiin lisää ja se
koneellistettiin. Levonnaisilla oli vanhan naisen nimi, mutta häntä ei
enää tarvittu yrityksessä. Ihmiset huomasivat muutoksen. Leivonnaisista
puuttui maku. He palasivat naisen luo, joka oli alkanut uudelleen myydä
kakkujaan torilla.
Aina uudelleen on syytä palata perusasiaan ja nähdä, mistä kaikki lähti
liikkeelle. Myös kirkon elämässä monet hyvät ja turhatkin asiat
peittävät helposti tärkeimmän, sen mikä antaa maun. Ihmisten rakentamat
järjestelmät paisuvat aina suuremmiksi ja samalla myös astian maku
vahvistuu. Jumalan hyvän sanoman aromi alkaa silloin peittyä muiden
makujen alle.
Psalmin rukoilija kehottaa: ”Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä! Onnellinen se, joka turvautuu häneen” (Ps 34:9).
Tämän päivän Vanhan testamentin teksti profeetta Jeremiaan kirjassa
kertaa edellistä Psalmin kohtaa: ”Kirottu on se mies, joka turvaa
ihmisiin, katoavaisten ihmisten voimaan, mies, jonka sydän luopuu
Herrasta! Hän on kuin piikkipensas, joka yksin kituu aavikolla, kasvaa
kivierämaassa, suolaisella kamaralla, missä kukaan ei asu.
Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen! Hän
on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei
se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee
kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää.”
Jeremian teksti muistuttaa muodoltaan sananlaskuja, jotka tiivistävät
asian vastakohtiin. Tässä ero tehdään siunauksen ja kirouksen välille.
Se joka turvautuu pelkästään ihmisiin ja hylkää Jumalan, on kirottu kuin
suolaisessa autiomaassa kituva piikkikasvi. Jumalaan turvautuva taas on
autiomaan keskelläkin kuin veden partaalle istutettu puu, joka vehmaana
tuottaa hedelmiä.
Molemmissa tapauksissa ympäristönä on elämälle vihamielinen autiomaa,
jollainen oli tuttu profeetan kuulijoille. Tämän päivän ihmisen autiomaa
voi olla liian suurten vaatimusten täyttämä työelämä tai työttömyyden
taakka, vaikeat ihmissuhteet tai yksinäisyys, erilaisten vaikeuksien
kokeminen tai maailman muutoksen tuoma ahdistus. Huolten erämaa saa
ihmisen elämän näivettymään.
Toisaalta olen hämmästellyt sitä, kuinka joidenkin ihmisten elämänusko
ja toivo ovat säilyneet kaikkein raskaimpienkin vaikeuksien keskellä.
Jotkut ovat yksinkertaisella tavalla kertoneet turvansa perustasta. Se
on luottamus Jumalaan, kävi miten kävi. Se on ollut lapsuuden iltarukous
tai mummon lukema siunaus. Se on tuonut koko elämään maun, joka säilyy.
Reformaattori Martti Luther heräsi noin 500 vuotta sitten siihen, että
hänen aikansa kirkossa uskon perustus ei päässyt tulemaan esiin. Hän
halusi palauttaa perustan paikalleen ja muovata kirkon uskonelämää
uudelleen. Lopputulos oli kuitenkin kirkon jakautuminen. Vasta meidän
aikanamme kirkot ovat alkaneet uudelleen löytää yhteyttä keskenään.
Luther nosti esille sen, että Jumala tekee syntisestä kelvollisen ja
ottaa hänet omakseen. Usko on lahjaa Jumalalta, ei ihmisen oma yritys
tai puserrus. Jos pelastuksesta tulee ihmisten keskinäinen asia,
suoritus, tai vaatimus tehdä hyvää, silloin Jumala ja hänen armonsa
suljetaan ulkopuolelle.
Luther puki reformaation ytimen sanoihin: ”Yksin armosta, yksin uskosta,
yksin Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemisen tähden.” Jumala
aloittaa meissä hyvän työnsä ja saattaa sen loppuun asti. Siinä on se
lähde, Jumalan hyvyyden maku, joka säilyttää ihmisen elävänä autiomaan
keskellä.
Rukoilemme:
”Kaikkivaltias Jumala, rakas Taivaallinen Isä. Kiitos Poikasi
pelastavasta työstä. Raivaa tietä evankeliumin julistamiselle kaikkialla
maailmassa. Varjele kansasi uskossa ja rakkaudessa, niin että se
uskaltaisi kaikissa vaiheissa luottaa armoosi. Kuule meitä Poikasi
Jeesuksen Kristuksen, Herramme tähden. Aamen.”
Virsi:
360:1-3,7