Ovi on auki palata takaisin kilttinä tyttönä

Iltahartaus to 05.07.2012
Pekka Särkiö, kirkkoherra, Lahti
Joskus tilanne vetää mykäksi. Puheliaskin hiljenee järkytyksen voimasta. Kuolemansairaan sängyn vierellä tai lapsen arkun äärellä ei yleensä ole selittelijöitä eikä jälkiviisaita neuvojia. Ei ole sanoja, ei varsinkaan vastauksia miksi-kysymyksiin.

Mutta arjen kohtaamisissa on paljon niitäkin tilanteita, joissa ei osata asettua toisen asemaan. Puuttuu kykyä tuntea toisen tavoin. Tekee mieli selitellä ja löytää syitä tapahtuneille asioille. Tekee mieli voittaa oma ahdistus selittämättömän edessä. Näin ihminen etsii omaa turvallisuuttaan, jonka käsittämätön tapahtuma uhkaa sortaa kaaokseen.

Miten sinä lähestyisit ihmistä, joka on menettänyt ensin omaisuutensa, sitten kaikki lapsensa ja vielä oman terveytensäkin? Vanhan testamentin Job oli kokenut tämän. Hänen surunsa purkautui pettymyksenä koko elämää kohtaan. Hän toivoi, ettei olisi syntynytkään. Siksi Job syyttää Jumalaa: ”miksi hän antaa elämän valon sille, jonka osana on kärsimys, miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta.” (Job 3:20).

Jobin luo tulee kolme ystävää. He eivät kestä kärsimyksestä nousevaa tuskaa ja Jumalan syyttämistä. Heidän maailmankuvansa mukaan Jobin kärsimyksen syynä ovat hänen omat syntinsä. Tästä Jobin kuorma tulee vain entistä raskaammaksi. Hän sanoo ystävilleen: ”Rehti puhe ei ketään vahingoita. Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne? Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.” Job on mielestään syytön. (Job 6:25-26)

Lopulta vuoron saa neljäs ystävä Elihu, joka on muita nuorempana odottanut hiljaa. Elihu osoittaa, että aiemmat puhujat, myös Job itse, ovat rajoittaneet Jumalan suuruutta. Aivan kuin ihmiset voisivat päättää, mikä Jumala silmissä on oikein tai väärin. Elihu kysyy: ”Ihmisenkö mielen mukaan Jumalan pitäisi palkita ja rangaista?” (Job 34:33)

Jumala itse liittyy puheeseen ja sanoo Jobille: ”Väitätkö sinä, että minä en tuomitse oikein? Syytätkö minua vääryydestä, jotta itse saisit olla oikeassa?” (Job 40:8) Jumalan suuruus onkin Jobin kirjan loppuosan pääaiheena. Se huipentuu Jumalan omiin puheisiin, joissa luonnon ilmiöt kertovat Luojansa suuruudesta ja huolenpidosta.

Tämän viikon aihe kehottaa meitä armahtamaan toisiamme. Viikon Vanhan testamentin teksti on osa Elihun puheesta Jobille:

” Onko mielestäsi oikein, että sanot: 'Minä olen oikeassa, Jumala väärässä!' Tai että kysyt: 'Mitä minä siitä hyödyn, että pysyttelen irti synnistä?' Minä vastaan sinulle selvin sanoin ja vastaan vielä ystävillesikin!

Kohota katseesi ylös taivaalle ja katso pilviä. Ne ovat korkealla sinun yläpuolellasi. Jos sinä teet syntiä, mitä se häntä liikuttaa? Jos teet vielä enemmän syntiä, mitä se hänelle merkitsee? Tai jos elät oikein, mitä hän siitä hyötyy? Mitä sinä pystyisit hänelle antamaan! Ihmistä, itsesi kaltaista, sinun syntisi satuttavat, ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein.” (Job 35:1-8)

Tämä herättää kysymyksen, mikä merkitys hyvällä ja pahalla on Jumalalle? Jobin kysymys on polttava tänäänkin: jos kerran ei ole rangaistusta pahoista teoista, jos pahantekijät menestyvät, miksi minun pitäisi tehdä oikein?

Jumala ei tarvitse meiltä mitään. Hänhän on kaikkeuden Herra ja häneltä kaikki tulee. Kaikki mitä meillä on, on lahjaa Jumalalta. Oikeudenmukaisuus ja hyvät teot ovat kuitenkin välttämättömiä ihmisiä varten. Niistä riippuu monien elämä. Silti Jumalakin haluaa meiltä jotain. Rakastavana Isänä hän odottaa rukoustamme, avunhuutoamme ja kiitostamme. Usko Jumalaan on vastaus hänen rakkauteensa.

Jumala puolustaa luomaansa maailmaa ja sen hyvää. Hän on asettanut maailmaan elämänjärjestyksen, jota luonnon lait ja Jumalan oma laki 10 käskyssä heijastavat. Niiden avulla elämä jatkuu. Synti ja vääryys taas kallistavat maailman vinoon, niin että elämä vaikeutuu. Siksi synti ei voi olla Jumalan tahtomaa tai hyväksymää.

Synnin tuottamalle tuholle on vastalääke. Jeesuksen sovitustyö ristillä toi pelastuksen kärsimyksen maailmaan. Tämä Jumalan armo ja rakkaus on avoinna tänäänkin, uskolla vastaanotettavaksi.

Rukoilemme: ”Pyhä Jumala. Sinä olet oikeudenmukaisuuden ja rauhan lähde. Ilman sinua emme osaa elää rauhassa emmekä rakastaa toisiamme. Kutsu meitä seurakuntasi yhteyteen. Anna Kristuksen rauhan tulla osaksemme. Ohjaa meitä ja lähetä meidät maailmaan rauhantekijöiksi. Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Aamen.