Käskyt uusiksi: Älä tapa.... 5. käsky

SOK sponsoroi Ahtisaarta

Areena uudistuu, hartausohjelmat lähetetään tai sitten ei. Ylen tietokonetaitajat tekevät työnsä viiveellä, onhan yhtä tyhjän kanssa toimia käskijän mukaan. Sodassa tappamista ei kielto koske. Kuuntelin tänä aamuna aamuhartauden radioohjelman ilmoituksen mukaa. Tuli-ukoille olisin suonut sen kuunneltavaksi, mutta sitä ei julkaistu. Oliko siinä valtionsalaisuuksia, onhan tappamisen järjestäminen omistajaohjauksessa.

Aamuhartaus. YLE Radio 1 06.15 - 06.25 Teologian tohtori Niko Huttunen, Espoo.
Katekismus-sarjassa viidennestä käskystä puhuu teologian tohtori Niko Huttunen, Espoo. Virsi 514. Virsi alkaa sanoin "Anna meille rauhasi". Oulaisten Nuorisokuoro, joht. Tapani Tirilä, piano Mika Jaakola, huilu Annaleena Puhto.
http://areena.yle.fi/radio/1570091

Tein asiointikierroksen keskustaan. Pakosti puhuin Hyvinkään ampumisesta, kuinka läheltä se liippasi minuakin. Pitäisi lähteä valmistujaisjuhlaan ja olen vieläkin alamaissa. Jos jotakin siitä sanon, ääni värisee liikutuksesta. Kenelle siitä puhun, kuka viitsii kuunnella ja myötäelää nuoren kohtaaman vähältäpiti-tilanteen. 

Se olisi voimauttavaa kuulla vaikka areenan kautta, mitä viides käsky tarkoittaa, kun sodasta ei ollut kyse. Sotaleikistä kuitenkin kolmella pysyllä varustautuneena. Täydennysmiehet sodassa tulivat omin asein, jännepyssy varmuuden vuoksi olalla. Se oli ohje ylhäältä. Nyt sodassa ei tehdä mitä pitää, vaan omalla järkkyneellä tahdolla surmataan nuoria kadulla. Jostakin maksetaan velkaa, jota julma jumala vaatii maksettavaksi. 

Ostin uudet kortit, enhän voi onnitella päästötodistuksesta elämän taistelutantereella. Ilman Hyvinkään yön tapahtumia, voisin laulaakin elämää juoksuhaudoissa.

Arja Saijonmaa - Elämää juoksuhaudoissa (1981) - YouTube

Siihen asti soikoon sota-ajan laulu, kunnes areena on ajan tasalla.

Käskyt uusiksi: Kunnioita isääsi ... 4. käsky

Presidentti Ahtisaarelle talouspalkinto (17.6.2012 16:23)

 "Kenen jalka kapsaa, sen suu napsaa." 

http://areena.yle.fi/radio/1550997

Aamuhartaus 23.05

Katekismus-sarjassa neljännestä käskystä puhuu pastori Risto Leppänen, Turku. Virsi 464:1-3. Virsi alkaa sanoin "Kuin oksat vihannoivat". Psallamus-kuoro, joht. Ilmo Riihimäki, urut Juhani Haapasalo.

Ke 23.5 klo 06.16

PS. Löysin tänään uudistuneen areenan, jonka kautta voin kuunnella hartausohjelmia. 25.05.2012




Pyhän Birgitan rukous
Aamuhartaus. YLE Radio 1 07.50 - 08.00 Pastori Risto Leppänen, Turku.

Tämän enempää en saa kopioida aamun käskyä uusiksi. Areena uudistui, hartausohjelmien kuuntelu netissä loppui. Mitä sillä on väliä 23.5.2012 sanankuulijoille, kunhan jotakin muuta tulee tilalle. Se onkin jeesustelua suomalaismetsissä, kun kuntauudistus on meneillään. Palveluasunnossa elävä vanhus joutuu itse tilaamaan siivoojan ja maksamaan yrittäjälle palkan taskurahoiksi.

Tätini asui kotonaan kolme vuotta jalan amputoimisen jälkeen. Pääsi omin voimin sänkyyn ja sängystä pyörätuoliin. Kaksi kunnan työntekijää tuli aamulla kotikäynnille. Toinen pyyhki jäljet sängystä vessaan, toinen seisoi tumput suorana ovella. Hoitosuhteen alussa täti järjesti kahvihetken pullineen ja hoitajat istuivat pöytään kertaamaan kylän tapahtumia. Sitten se loppui. 

Täti pyysi minua tekemään pieniä askareita poiketessani. Virisi keskustelu kotiavustajien kanssa heidän tehtävästään kotikäynnillä. Pyörätuolin jälki saneli heidän siivousalueen sängystä vessaan ja keittiöön. Omakotitalon muu siivous oli muiden homma. Lähetin terveisiä johtavalle kodinhoitajalle. Hän soitti.

- Sinä riitelit kotiavustajien kanssa.

- Itse en tiennyt riidelleeni, annoin vain palautteen läheisenä tädin kotona selviämisestä.

- Kotiavustajat saavat itse päättää, mitä he tekevät tai jättävät tekemättä. Käytäntö jatkui entisellään.

Kunnan työntekijöiden tehtävä oli pitää kunnan puolta ja katsoa omaa etuaan pihistäessään luvatuista palveluista. Tiesin eläkkeensaajan hoitotuesta. Kaikki etuudet testattiin kotiavustajien ymmärryksellä keskustelukumppanin puutteessa.

- Et sinä saa hoitotukea, sinähän syöt vielä itse. 

Sitä syömistä helpotti omat konstit. Keitetyt perunat jäivät keitinveteen. Siitä oli helppo puristaa terveellä kädellä kuori pois. Muistutti sian ruokkimista. Ketetyt perunat tilsittiin mössöksi käsin, eihän porsaan eteen kokonaisia perunoita kaadettu.

Kävin eläkkeensaajan hoitotukihakemukset, yhdessä täytettiin ja samalla täti kertoi hautajaistoiveistaan. Hoitotuki tuli aikanaan ja minusta tuli kunnan vihollinen Mustan Ukkosen mielestä. Hän nousi väärällä jalalla joka aamu kouluttaessaan tytärtään lääkäriksi. Olivat saaneet auttaa tätiä rahasta, mutta auttaminen kärjistyi riitaan. 

Kuka kunnassa päätti kunnalle kuuluvista palveluista 1991 lähtien? Hoitajille maksettiin kannustuslisää laitoksessa ja kotona, säästämällä sänkypotilaiden vaipoissa ja kotona rajaamalla palvelualueen. Se oli johtavien mukavuusaluetta tehdä hoidettavan olo niin epämukavaksi kuin mahdollista. Tätä kunnan palvelurakennetta ollaan kuntauudistuksella viemässä läpi. Vastuuta ei tarvitsisi kantaa kenenkään, kun Musta Ukkonenkin on tullut vanhaksi eikä ole enää ketään, jota salamoillaan satuttaisi.

Omaishoitoaika 1991-2000 säilyy Öllin isän oppivuosina. Käskyjä ei kukaan muistanut, omistamisesta kaikki riippui. Kenellä oli, sille annettiin. Tämä järjenköyhä aika jatkuu, ettei edes netin kautta voi käskyjä kerrata. On menossa uudistuksen  ja uudistusten yhteensovittamisen aika. Neljännen käskyn lupaus ei toteudu, että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä. Unennäkö laihoista ja lihavista vuosista jatkuu. Niiden antamaa opetusta ei kukaan ota todesta eikä ministereillä aikanaan ole valmiita ratkaisuja, kuinka lakeja pitäisi laatia. Perimyksessä on jatkuvuus tavallaan ja mikä sen pahan tappaisi.

Käskyt uusiksi: Muista pyhittää.... 3. käsky

 http://areena.yle.fi/radio/1550141

Aamuhartaus 16.5

Katekismus-sarjassa kolmannesta käskystä puhuu pastori Risto Leppänen, Turku. Virsi 570: 2-3. Virsi alkaa sanoin "Luomisen juhlaa täynnä". Baritoni Jaakko Kortekangas, urut Eero Annala.

Ke 16.5 klo 06.15 ·

Käskyt uusiksi: Älä turhaan lausu... 2. käsky

Aamuhartaus 09.05. 09.05.2012

Keskiviikon hartauksissa sanoitetaan katekismusta uusiksi. Pastori Lassi Rajamäki Turusta puhuu toisesta käskystä. Virsi 430: 2-4. Virsi alkaa sanoin "Rakkaus, kun kuvaksesi". Psallamus-kuoro, joht. Ilmo Riihimäki, urut Juhani Haapasalo.
Kuuntele aikaa 28 päivää




Aamuhartaus ke 09.05.2012
Lassi Rajamäki, pastori, Turku

Älä käytä väärin Herran, sinun Jumalasi nimeä. Tämä on toinen käsky.

Nyt ei puhuta kiroilevista rippikoulupojista, ei holtittomasta kielenkäytöstä, jota pitäisi siistiä sovinnaisempaan suuntaan. Ei puhuta soveliaasta käytöksestä tai jumalanpilkkalainsäädännöstä.
Kyse ei toki myöskään ole mistään uskonnollisista kirjainyhdistelmistä, sanoista joihin jotkut samaistuvat, toiset eivät. Että mikä sana mahtaa olla paras, kenen jumala mahtavin tai nöyrin.

Erittäin paljon enemmästä taitaa olla kyse. Nimestä joka on kaikkia nimiä ennen. Sanasta joka kaiken alku, keskikohta ja loppu. Nimestä joka ei löydy luetteloista, uskonnonhistoriasta tai teologiasta. Nimestä jonka valta pyhitetään parhaiten, kun siitä vallan vaietaan.

Toiseen käskyyn liittyy ns. kuvakielto: älä tee itsellesi mitään kuvaa mistään! Älä tee kuvaa Jumalasta, älä ihmisestä, älä mistään mikä on ylhäällä tai alhaalla!
Tässä ei puhuta maalauksista, kuvanveistosta tai valokuvien ottamisesta. Mielikuvista puhutaan, eli sisäisistä kuvista ja nimistä. Piirrä paperille mitä haluat, mutta älä piirrä jumalankuvia mieleesi, sillä Herra ei jätä sellaista luomistyötä rankaisematta.

Me olemme tarkkoja omasta nimestämme, koska perustamme siihen niin sanotun minäkuvamme. (Nimi ja kuva ovat siis hyvin lähellä toisiaan, vähän kuin passissa tai ajokortissa, elleivät ole peräti yksi ja sama asia.)
Meistä olisi kiva jos saisi hankittua nimeä jollakin elämän alalla. Ja sitten kun on saatu, pitää sitä esillä, ja puolustaa sen kunniaa. Hankkia sille tunnustusta ja saada hyvää palautetta.

On paha jos nimi tahriintuu tai joutuu häpeään, koska silloin me itsekin sotkeennumme jollakin oudolla tavalla. Jos emme voikaan varsinaisesti päteä missään erityisesti, minimivaatimus on edes joltinen kunnollisuus. Toivomme että ihmisillä olisi sellainen kuva meistä, että siinäpä menee kunnon ihminen, kristillisestä harrastuksestaan tunnettu tai jotain.

Salaisesti olemme iloisia, kun joku julkisuuden henkilö, poliitikko tai joku tositeevee-tyyppi töhrii nimensä, sen vaivalla rakennetun ja pystytetyn. Tuollainen saa oman nimemme oitis loistamaan kirkkaampana. Herra kiitos etten ole kuin tuo lööppipublikaani tuolla kaupan oven pielessä...

Me olemme rakentaneet kokonaisen maailman nimemme ja siihen liittyvän egon eli persoonan ympärille. Me olemme kutsuneet Jumalankin vieraaksemme tähän maailmaan, minäkuvamme ja maailmankuvamme takuumieheksi, tämän ja tulevan maailman tuotepäälliköksi.
Mutta me olemme Herran nimen väärinkäyttäjiä, jos käytämme sitä omiin henkilökohtaisiin tarkoituksiimme. Sekakäyttäjiä jos käytämme sitä sekä maallisten että taivaallisten tarpeidemme tyydyttämiseen.
Henkilökohtaisia vapahtajia ei ole. Vapahdus on juuri vapahdusta henkilöstä, eli vanhan ihmisen, eli lihan orjuudesta. Kristus ei tullut saattamaan egoamme taivaaseen.

Oikealla Jumalan nimen lausumisella ei tavoitella mitään, ei maallista eikä hengellistä, ei tässä eikä tulevassa maailmassa. Tuo nimi on nimittäin päämäärä itsessään, olemassa olon ja ilon perusta, lähteiden lähde. Alfa ja Omega, aakkosten ja niistä koostuvien nimien ja nimitysten kehys, alku ja loppu. Se ei ole yksi nimi jossakin luettelossa, vaan kuin paperi tai alusta jolle kaikki muut nimet on kirjoitettu.

Jumalan nimi on Minä Olen. Hän on siis persoona, yksikön ensimmäinen, yksin. Älä turhaan lausu sitä, sillä lopulta, perimmiltään, se on lausumaton. Muita yksikön ensimmäisiä persoonia ei ole... Ei jumalia, eikä ihmisiä. Vain Jumala itse voi lausua tuon nimen.

Vaikka käskyt ovat kieltoja, älä sitä, älä tätä, oikein ymmärrettyinä ne ovat ihan mieletön helpotus!
Itse asiassa niissä kehotetaan vain olemaan ryhtymättä asioihin.
Älä pidä, älä lausu, älä tee, älä tavoittele, jne. Anna olla! Älä yritä olla muuta kuin olet.

Jumalan ihmiseksi tulemisessa myös meidät on kutsuttu myös tähän yhteen, ainoaan: minä olen. Ei rajoja enää, minkäänlaisia.
Jumalan ja ihmisen, elämän ja kuoleman, ajan ja ikuisuuden näennäiset rajat läpäisee kuin timanttiveitsi tämä yksi: Minä Olen.
Tämä nimi ei ole enne, mutta ennen kaikkea se kyllä on.
Minä Olen on rauhaa, rakkautta, iloa ja valoa.
Minä olen yksi, pyhä ja yhteinen iankaikkisesti, aamen.

Käskyt uusiksi: Minä olen: 1. käsky

Aamuhartaus 02.05. 02.05.2012

Keskiviikon hartauksissa sanoitetaan katekismusta uusiksi. Pastori Lassi Rajamäki Turusta puhuu ensimmäisestä käskystä. Virsi 492:1-2. Virsi alkaa sanoin "Ylitse kaikkien rajojen".Psallamus-kuoro, joht. Ilmo Riihimäki, kitara Juha Unkari.
Kuuntele aikaa 27 päivää



Aamuhartaus ke 02.05.2012
Lassi Rajamäki, pastori, Turku

Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia. Tämä on ensimmäinen käsky.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä en ole sinun kiva kaverisi. Minä en ole sinun toiveittesi täyttymys, en uskosi enkä epäuskosi kohde.
Ilman minua sinä et usko mitään, etkä kiellä mitään. Minä en ole yläkerran isäntä tai joku taivaan taatto. En ole kasvo kasvojen joukossa, en myöskään mikään jättiläiskasvo muiden kasvojen yläpuolella. Minä olen sinun Isäsi joka lähempänä sinua kuin itse olet itseäsi. Sinä olet tullut Isääsi, ja minä sinun sisääsi.
Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu, ja kaikki mitä osuu niiden väliin.
Minä olen ainoa joka sanoo ”minä olen”.
Muita ei saa olla, eikä olekaan jos totta puhutaan.

Sinä joka kuuntelet tätä aamukahvipöydässä: Katso käsiäsi kun ne koskettavat kuppia ja juustosämpylää. Kuka katsoo? Kuka näkee tämän joka-aamuisen toimituksen? Silmät näkevät, iho tuntee, suu maistaa ja aivot tulkitsevat. Sinä näet. Kenen katse sinun katsettasi kantaa?

Sinä joka ajat autoa parastaikaa, töihin, töistä pois tai muuten vain: Katso käsiäsi jotka pitelevät rattia, seuraa liikennettä valppaasti ja kaikessa rauhassa. Kuka näkee, kuka katsoo? Mikä voima sinun kättäsi kantaa?

Sinä joka kuuntelet vapun jälkeisen ruumiillisen ja henkisen tukaluuden kourissa: Se solukasa, jota kutsutaan sinuksi tutisee ja järkkyy, mutta minun rakkauteni sinuun ei järky, eikä minun rauhanliittoni horju.

Sinä joka olet väsynyt töihisi ja toimiisi, ihmissuhteisiisi, itseesikin. Sinä joka tunnet, että mikään mitä teet, ei riitä. Nyt riittää! Jo riittää!
Minä rakastan sinussa itseäni. Minä olen sinun itsesi, minä en väsy itseeni.

Mutta sinun pitää väistyä, koska muita ei ole kuin minä. Jos väistyt, et väsy. Jos et väisty, väsyt välttämättä. Vain minä olen. Älä pidä muita jumalia. (Jos minulta kysytään, tämä edellinen suomennos on parempi. Muita jumalia on nimenomaan ”pidettävä”: ne eivät pysy itsestään.)

Sinä joka kuuntelet vankilassa: minä kuuntelen sinun kanssasi, sinun korvillasi. Minä olen sinun vapautesi. Ruumis on suljetussa sellissä. Minä en ole.

Sinä joka kuuntelet sairaana, ehkä jopa sillä viimeisellä vuoteella jolta et enää nouse: sinun päiväsi ovat luetut, mutta minä joka olen lukenut ne, olen yksi, ainoa, syntymätön, kuolematon. Minä olen tässä. Minä olen sinun ensimmäinen ja viimeinen vuoteesi. Älä hätäile ollenkaan!
Kaikkien elävien ja kuolleiden päivät ovat luetut, samoin aamut, illat ja yöt. Mutta ajaton itse ei lue tai luetteloi itseään. Päättyneet ovat päivät ajan leikkikehässä...
Kaikki syntyy, kasvaa, kukoistaa, kuihtuu ja kuolee itsestään. Alku, keskikohta ja loppu ovat yksi ainoa räjähdys tyhjyydessä joka on täynnä kaikkea.

Taannoisen Palestiinan matkani aikana oikeamieliset kuulijani olivat melkein kaikki inhimillisesti katsoen melkoisia pudokkaita ja sivullisia. (Se oli itsellenikin lievä yllätys.) Uskovaiset eivät ottaneet minua vastaan!
En asettunut mitenkään erityisesti syrjäytyneitä puolustamaan, vaikka niin kuulee joskus sanottavan.
Mutta prostituoidun ja isänmaanpetturin oli kai helpompi ottaa vastaan se mitä minulla oli sanottavaa. Helpompi kieltää itsensä eli tajuta, ettei ole mitään - helpompi kuin uskossa ja moraalissa edistyneiden.
Itsensä kauppias kuuli kun sanoin ettei hän oikeasti myy itseään, jotakin ruumista vain, jotakin riepua. Minä olen ainoa itse, enkä minä ole kauppatavaraa.

Isänmaanpetturi kuuli kun sanoin ettei hänellä ole täällä sen enempää isää kuin maatakaan. Ei perhettä, ei sukua, ei yhteiskuntaa, josta voisi syrjäytyä tai jonka sisäpiiriin voisi kuulua tai olla kuulumatta.
Ei muita, ei muukalaisia...

Nyt ei tarvita uskon tai moraalin suoritteita, ei vahvaa tai edes heikkoa uskonnollista identiteettiä.
Vain korvat tarvitaan, korvat kuulla. Tarvitaan korvat jotka kuulevat hiljaisen mutta koko ajan läsnä olevan äänen, kaikkeuden ydinäänen: Minä Olen nyt tässä.

Uskonnolliset jumalat ovat muita jumalia. Heitä ne surutta menemään. Kiellä ne jumalat, jotka on mahdollista kieltää. Kiellä ne jotka ovat vain ajatuksen heijasteita, kävelykeppejä maailman kuoppaisilla käytävillä.
Minä en ole kohde, en edes uskon kohde. Minä olen uskon subjekti, alkaja ja täyttäjä.