Kuuntele aikaa 27 päivää
Aamuhartaus ke 02.05.2012
Lassi Rajamäki, pastori, Turku
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia. Tämä on ensimmäinen käsky.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä en ole sinun kiva kaverisi. Minä en ole sinun toiveittesi täyttymys, en uskosi enkä epäuskosi kohde.
Ilman minua sinä et usko mitään, etkä kiellä mitään. Minä en ole yläkerran isäntä tai joku taivaan taatto. En ole kasvo kasvojen joukossa, en myöskään mikään jättiläiskasvo muiden kasvojen yläpuolella. Minä olen sinun Isäsi joka lähempänä sinua kuin itse olet itseäsi. Sinä olet tullut Isääsi, ja minä sinun sisääsi.
Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu, ja kaikki mitä osuu niiden väliin.
Minä olen ainoa joka sanoo ”minä olen”.
Muita ei saa olla, eikä olekaan jos totta puhutaan.
Sinä joka kuuntelet tätä aamukahvipöydässä: Katso käsiäsi kun ne koskettavat kuppia ja juustosämpylää. Kuka katsoo? Kuka näkee tämän joka-aamuisen toimituksen? Silmät näkevät, iho tuntee, suu maistaa ja aivot tulkitsevat. Sinä näet. Kenen katse sinun katsettasi kantaa?
Sinä joka ajat autoa parastaikaa, töihin, töistä pois tai muuten vain: Katso käsiäsi jotka pitelevät rattia, seuraa liikennettä valppaasti ja kaikessa rauhassa. Kuka näkee, kuka katsoo? Mikä voima sinun kättäsi kantaa?
Sinä joka kuuntelet vapun jälkeisen ruumiillisen ja henkisen tukaluuden kourissa: Se solukasa, jota kutsutaan sinuksi tutisee ja järkkyy, mutta minun rakkauteni sinuun ei järky, eikä minun rauhanliittoni horju.
Sinä joka olet väsynyt töihisi ja toimiisi, ihmissuhteisiisi, itseesikin. Sinä joka tunnet, että mikään mitä teet, ei riitä. Nyt riittää! Jo riittää!
Minä rakastan sinussa itseäni. Minä olen sinun itsesi, minä en väsy itseeni.
Mutta sinun pitää väistyä, koska muita ei ole kuin minä. Jos väistyt, et väsy. Jos et väisty, väsyt välttämättä. Vain minä olen. Älä pidä muita jumalia. (Jos minulta kysytään, tämä edellinen suomennos on parempi. Muita jumalia on nimenomaan ”pidettävä”: ne eivät pysy itsestään.)
Sinä joka kuuntelet vankilassa: minä kuuntelen sinun kanssasi, sinun korvillasi. Minä olen sinun vapautesi. Ruumis on suljetussa sellissä. Minä en ole.
Sinä joka kuuntelet sairaana, ehkä jopa sillä viimeisellä vuoteella jolta et enää nouse: sinun päiväsi ovat luetut, mutta minä joka olen lukenut ne, olen yksi, ainoa, syntymätön, kuolematon. Minä olen tässä. Minä olen sinun ensimmäinen ja viimeinen vuoteesi. Älä hätäile ollenkaan!
Kaikkien elävien ja kuolleiden päivät ovat luetut, samoin aamut, illat ja yöt. Mutta ajaton itse ei lue tai luetteloi itseään. Päättyneet ovat päivät ajan leikkikehässä...
Kaikki syntyy, kasvaa, kukoistaa, kuihtuu ja kuolee itsestään. Alku, keskikohta ja loppu ovat yksi ainoa räjähdys tyhjyydessä joka on täynnä kaikkea.
Taannoisen Palestiinan matkani aikana oikeamieliset kuulijani olivat melkein kaikki inhimillisesti katsoen melkoisia pudokkaita ja sivullisia. (Se oli itsellenikin lievä yllätys.) Uskovaiset eivät ottaneet minua vastaan!
En asettunut mitenkään erityisesti syrjäytyneitä puolustamaan, vaikka niin kuulee joskus sanottavan.
Mutta prostituoidun ja isänmaanpetturin oli kai helpompi ottaa vastaan se mitä minulla oli sanottavaa. Helpompi kieltää itsensä eli tajuta, ettei ole mitään - helpompi kuin uskossa ja moraalissa edistyneiden.
Itsensä kauppias kuuli kun sanoin ettei hän oikeasti myy itseään, jotakin ruumista vain, jotakin riepua. Minä olen ainoa itse, enkä minä ole kauppatavaraa.
Isänmaanpetturi kuuli kun sanoin ettei hänellä ole täällä sen enempää isää kuin maatakaan. Ei perhettä, ei sukua, ei yhteiskuntaa, josta voisi syrjäytyä tai jonka sisäpiiriin voisi kuulua tai olla kuulumatta.
Ei muita, ei muukalaisia...
Nyt ei tarvita uskon tai moraalin suoritteita, ei vahvaa tai edes heikkoa uskonnollista identiteettiä.
Vain korvat tarvitaan, korvat kuulla. Tarvitaan korvat jotka kuulevat hiljaisen mutta koko ajan läsnä olevan äänen, kaikkeuden ydinäänen: Minä Olen nyt tässä.
Uskonnolliset jumalat ovat muita jumalia. Heitä ne surutta menemään. Kiellä ne jumalat, jotka on mahdollista kieltää. Kiellä ne jotka ovat vain ajatuksen heijasteita, kävelykeppejä maailman kuoppaisilla käytävillä.
Minä en ole kohde, en edes uskon kohde. Minä olen uskon subjekti, alkaja ja täyttäjä.
No comments:
Post a Comment