Keskiviikon hartauksissa sanoitetaan katekismusta uusiksi. Pastori Lassi Rajamäki Turusta puhuu toisesta käskystä. Virsi 430: 2-4. Virsi alkaa sanoin "Rakkaus, kun kuvaksesi". Psallamus-kuoro, joht. Ilmo Riihimäki, urut Juhani Haapasalo.
Kuuntele aikaa 28 päivää
Aamuhartaus ke 09.05.2012
Lassi Rajamäki, pastori, Turku
Älä käytä väärin Herran, sinun Jumalasi nimeä. Tämä on toinen käsky.
Nyt ei puhuta kiroilevista rippikoulupojista, ei holtittomasta kielenkäytöstä, jota pitäisi siistiä sovinnaisempaan suuntaan. Ei puhuta soveliaasta käytöksestä tai jumalanpilkkalainsäädännöstä.
Kyse ei toki myöskään ole mistään uskonnollisista kirjainyhdistelmistä, sanoista joihin jotkut samaistuvat, toiset eivät. Että mikä sana mahtaa olla paras, kenen jumala mahtavin tai nöyrin.
Erittäin paljon enemmästä taitaa olla kyse. Nimestä joka on kaikkia nimiä ennen. Sanasta joka kaiken alku, keskikohta ja loppu. Nimestä joka ei löydy luetteloista, uskonnonhistoriasta tai teologiasta. Nimestä jonka valta pyhitetään parhaiten, kun siitä vallan vaietaan.
Toiseen käskyyn liittyy ns. kuvakielto: älä tee itsellesi mitään kuvaa mistään! Älä tee kuvaa Jumalasta, älä ihmisestä, älä mistään mikä on ylhäällä tai alhaalla!
Tässä ei puhuta maalauksista, kuvanveistosta tai valokuvien ottamisesta. Mielikuvista puhutaan, eli sisäisistä kuvista ja nimistä. Piirrä paperille mitä haluat, mutta älä piirrä jumalankuvia mieleesi, sillä Herra ei jätä sellaista luomistyötä rankaisematta.
Me olemme tarkkoja omasta nimestämme, koska perustamme siihen niin sanotun minäkuvamme. (Nimi ja kuva ovat siis hyvin lähellä toisiaan, vähän kuin passissa tai ajokortissa, elleivät ole peräti yksi ja sama asia.)
Meistä olisi kiva jos saisi hankittua nimeä jollakin elämän alalla. Ja sitten kun on saatu, pitää sitä esillä, ja puolustaa sen kunniaa. Hankkia sille tunnustusta ja saada hyvää palautetta.
On paha jos nimi tahriintuu tai joutuu häpeään, koska silloin me itsekin sotkeennumme jollakin oudolla tavalla. Jos emme voikaan varsinaisesti päteä missään erityisesti, minimivaatimus on edes joltinen kunnollisuus. Toivomme että ihmisillä olisi sellainen kuva meistä, että siinäpä menee kunnon ihminen, kristillisestä harrastuksestaan tunnettu tai jotain.
Salaisesti olemme iloisia, kun joku julkisuuden henkilö, poliitikko tai joku tositeevee-tyyppi töhrii nimensä, sen vaivalla rakennetun ja pystytetyn. Tuollainen saa oman nimemme oitis loistamaan kirkkaampana. Herra kiitos etten ole kuin tuo lööppipublikaani tuolla kaupan oven pielessä...
Me olemme rakentaneet kokonaisen maailman nimemme ja siihen liittyvän egon eli persoonan ympärille. Me olemme kutsuneet Jumalankin vieraaksemme tähän maailmaan, minäkuvamme ja maailmankuvamme takuumieheksi, tämän ja tulevan maailman tuotepäälliköksi.
Mutta me olemme Herran nimen väärinkäyttäjiä, jos käytämme sitä omiin henkilökohtaisiin tarkoituksiimme. Sekakäyttäjiä jos käytämme sitä sekä maallisten että taivaallisten tarpeidemme tyydyttämiseen.
Henkilökohtaisia vapahtajia ei ole. Vapahdus on juuri vapahdusta henkilöstä, eli vanhan ihmisen, eli lihan orjuudesta. Kristus ei tullut saattamaan egoamme taivaaseen.
Oikealla Jumalan nimen lausumisella ei tavoitella mitään, ei maallista eikä hengellistä, ei tässä eikä tulevassa maailmassa. Tuo nimi on nimittäin päämäärä itsessään, olemassa olon ja ilon perusta, lähteiden lähde. Alfa ja Omega, aakkosten ja niistä koostuvien nimien ja nimitysten kehys, alku ja loppu. Se ei ole yksi nimi jossakin luettelossa, vaan kuin paperi tai alusta jolle kaikki muut nimet on kirjoitettu.
Jumalan nimi on Minä Olen. Hän on siis persoona, yksikön ensimmäinen, yksin. Älä turhaan lausu sitä, sillä lopulta, perimmiltään, se on lausumaton. Muita yksikön ensimmäisiä persoonia ei ole... Ei jumalia, eikä ihmisiä. Vain Jumala itse voi lausua tuon nimen.
Vaikka käskyt ovat kieltoja, älä sitä, älä tätä, oikein ymmärrettyinä ne ovat ihan mieletön helpotus!
Itse asiassa niissä kehotetaan vain olemaan ryhtymättä asioihin.
Älä pidä, älä lausu, älä tee, älä tavoittele, jne. Anna olla! Älä yritä olla muuta kuin olet.
Jumalan ihmiseksi tulemisessa myös meidät on kutsuttu myös tähän yhteen, ainoaan: minä olen. Ei rajoja enää, minkäänlaisia.
Jumalan ja ihmisen, elämän ja kuoleman, ajan ja ikuisuuden näennäiset rajat läpäisee kuin timanttiveitsi tämä yksi: Minä Olen.
Tämä nimi ei ole enne, mutta ennen kaikkea se kyllä on.
Minä Olen on rauhaa, rakkautta, iloa ja valoa.
Minä olen yksi, pyhä ja yhteinen iankaikkisesti, aamen.
No comments:
Post a Comment