Horjumaton rauhanliitto

Iltahartaus to 23.08.2012
Mika Aspinen, kouluttaja, Vantaa

”Herran päivä on tulossa, Jahven päivä koittaa.”

Sitä päivää odotettiin kuin kuuta nousevaa. Se olisi kaikista päivistä suurin ja ihmeellisin, se toisi tullessaan jotakin aivan uutta. Herran päivä toisi Jumalan kirkkauden vihdoin kaikkien nähtäville.

Emme tiedä tarkkaan, millaista Herran päivää odotettiin vuosituhansia sitten, mitä silloin odotettiin tapahtuvaksi.

Varhaisin meille säilynyt maininta on profeetta Aamoksen kirjasta, ja siinä vaiheessa Herran päivällä oli jo takanaan pitkä historia.

”Voi teitä, jotka hartaasti odotatte Herran päivää!
Mitä iloa teille on Herran päivästä?
Se tuo pimeyden, ei valoa.” (Aam. 5:18)

Toinen profeetta, Jesaja, jatkaa tästä. Jesajalle Herran päivä on päivä, jolloin väärä varmuus murtuu, petolliset rakenteet sortuvat, inhimilliset arvojärjestykset kääntyvät päälaelleen, jolloin oikea Jumala erottuu vääristä jumalakuvista.

Herran Sebaotin päivä
iskee kaikkeen ylpeään ja korkeaan,
kaikkeen mahtavaan ja ylhäiseen,
niin että se vaipuu maahan.
(…)
Sinä päivänä Herra yksin on ylhäinen
ja epäjumalat väistyvät, joka ikinen. (Jes. 2:12, 17–18)

On vain yksi Jumala: tämä on se kertosäe, jota Jesaja havainnollistaa lukuisilla luonnosta ottamillaan kuvilla.

*

Ensimmäinen kuva: jykevät puut.

”Herran päivä iskee kaikkiin Libanonin setreihin,
korkeihin ja ylpeihin, ja kaikkiin Basanin tammiin.” (Jes. 2:13)

Siinä ne ovat: puista ylväimmät: Libanonin setrit kelpasivat Salomon temppelinkin rakennusaineiksi. Toisaalta puiden rungot punertavat varoituksen värisävyin. Profeetan aikalaiset tietävät, mihin puut viittaavat: lehtevien puiden alla on palvottu milloin mitäkin jumalia. Profeetta pakottaa kysymään: Minkä puun alta etsin varjoa ja turvaa? Mitä kuusta kuuleminen? Ei vahvin tai korkeinkaan puu ei välttämättä kestä, sillä myrsky ja ukkonen voi iskeä siihen – erityisesti siihen korkeimpaan puuhun.

Mutta punahehkuisen varoituksen jälkeenkin päällimmäiseksi puukuvassa nousevat lupauksen vihreät värisävyt. Tuuheat, lehtevät puut tarjoavat suojaavaa varjoa. Helteessä nääntyvinä odotamme sitä Herran päivää, rauhan aikaa, jolloin saisimme kokoontua yhdessä lepäämään vihreän puun alle.

*

Toinen kuva: puolustuslinnakkeet.

”Jokaiseen ylpeään torniin Herran päivä iskee
ja jokaiseen murtumattomaan muuriin.” (Jes. 2:15)

Herran päivä iskee ukkosen lailla vahvimpiinkin puolustusrakenteisiin. Niin korkeaa tornia tai paksua muuria ei ole, että sen suojassa olisin täysin turvassa. Kuva hohtaa taas kuin punainen varoitusvalo, mutta samalla näen kuvassa myös rohkaisun vihreää valoa: Minun ei tarvitse yrittää kiivetä torniin pahaa maailmaa pakoon, tai käpertyä oman itseni muurien taakse. Ei se onnistu, eikä kannata. Kun Herran päivä iskee tornit ja muurit hajalle, se samalla murtaa raja-aidat ja kutsuu minuakin ylittämään niitä. Minä uskon Jumalaan, joka on voimakkaampi kuin itse rakentamani esteet; hän kutsuu minua pois linnakkeistani, kohti toista ihmistä, elämään täyttä elämää.

*

Kolmas kuva: kauppalaivojen tavarapaljous.

”Herran päivä iskee rantojen huvipursiin
ja kauas merelle purjehtiviin laivoihin.” (Jes. 2:16)

Kauppaa käydään, vienti vetää, laiva on lastattu luksuksella – mutta pääseekö laiva satamaan? Taas kuvassa syttyy punainen varoitusvalo: tuoko Herran päivä myrskyjä, hyökyaaltoja? Ainakaan Jumala ei lupaa tasaisen tyyntä laivamatkaa. Mutta silti merenkäynnissäkin kurottaudun kohti vihreää valoa: Herra, olethan kanssamme myrskyissäkin, samassa veneessä?

*

Neljäs kuva:

”Herran päivä iskee kaikkiin korkeihin vuoriin
ja kaikkiin ylhäisiin kukkuloihin.” (Jes. 2:14)

Vuoret ja kukkulat ovat kautta aikojen olleet luonnollisia Jumalan kohtaamisen paikkoja. Niissä maan muoto kohoaa niin lähelle taivasta kuin mahdollista. Niissä on nähty jotakin korkeaa ja ylhäistä – muutenkin kuin metreinä mitattuna. Siksi Mooses nousee ylös vuorelle kohtaamaan Jumalaa, siksi Jeesus pitää vuorella Vuorisaarnansa.

Tosin samasta syystä vuoret ja kukkulat mainitaan Vanhassa testamenttissa usein myös paikkoina, joihin tullaan palvelemaan myös vieraita jumalia. Jesaja sytyttää siis jälleen punaisen varoitusvalon: Itse korotetut turvallisuuden vuoret voivat sortua. Herran päivä iskee vuoriin ja kukkuloihin. Huipulla tuulee. Mille vuorelle minä olen nousemassa, ja minkä arvoinen on tavoittelemani kukkulan huippu?

Mutta samalla sanapari ”vuoret ja kukkulat” näyttää vihreää valoa ja tuo mieleeni toivoa: Herran päivä merkitsee luottamusta siihen, että on olemassa jotakin vielä vuoriakin vakaampaa. Samassa Jesajan kirjassa on Jumalan lupaus:

”Vaikka vuoret järkkyisivät
ja kukkulat horjuisivat,
minun rakkauteni sinuun ei järky
eikä minun rauhanliittoni horju,
sanoo Herra, sinun armahtajasi.”
(Jes. 54:10)

Virsi: 179:3,7