Päivästä päivään

Aamuhartaus ke 08.08.2012
Samuli Korkalainen, pastori, kanttori, Helsinki

Isä meidän -rukouksen pyyntö ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme” vie rukoilijan luomisen alueelle. Jumala on kaiken luoja, myös ihmisen. Siksi Jumala tietää, että ihminen tarvitsee elääkseen ravintoa, puhdasta vettä, lämpöä ja turvallisuutta. Ihmisellä on tarve kokea läheisyyttä, tulla rakastetuksi ja saada ihmisarvoinen kohtelu. ”Jokapäiväinen leipä” pitää sisällään tämän kaiken. Martti Luther listasi sen hauskasti näin: ”Siihen kuuluvat ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja, raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset, kunnollinen palvelusväki, kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, suotuisat säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen.”

Uudessa testamentissa on Isä meidän -rukouksen neljännestä pyynnöstä kaksi toisistaan poikkeavaa versiota. Matteuksen evankeliumissa pyyntö kuuluu: ”Anna meille 'tänä päivänä' ”, kun taas Luukkaalla vastaava kohta on: ”Anna meille 'päivästä päivään' jokapäiväinen leipämme.” Näyttää siltä, että Matteuksen Jeesus ajattelee juuri käynnissä olevan päivän tarpeita, kun taas Luukkaan Jeesus suuntaa katseen kaikkeen siihen, mitä myös huomenna tarvitaan.

Tätä jännitettä ei ole syytä purkaa. Ihminen nimittäin elää jatkuvasti tämän päivän ja huomisen jännitteessä. Täysipainoista elämää eletään olemalla läsnä tässä päivässä. Esteeksi tälle voi muodostua huoli huomisesta ja valmistautuminen sen varalle. Ihmisen sisimmässä elää perusturvattomuus elämää kohtaan: me tiedämme, että meidän on kuoltava ja että tuo hetki voi koittaa jo tänään. Mutta vaikka kuinka yrittäisimme varautua kaikin mahdollisin tavoin huomiseen, emme pääse pakoon elämän rajallisuutta ja haurautta. Ainoa lääke tähän turvattomuuteen on Jumalan huolenpito. Jumala on meidät luonut, pitää meistä huolen ja on kanssamme niin tässä päivässä kuin huomisessa aina viimeiselle rajalle asti. Kun rukoilemme jokapäiväistä leipää, heittäydymme Jumalan huolenpidon varaan ja pyydämme, että osaisimme elää täysin rinnoin tässä ja nyt huolehtimatta turhaan huomisesta.

Jumala loi kaiken hyväksi ja toivoo yhä tänäkin päivänä, että kaikki olisi hyvää. Isä meidän -rukouksen me-muoto muistuttaa siitä, että ihminen ei ole täällä maailmassa yksin, vaan koko elämäämme kuuluu vääjäämättä myös yhteisöllinen näkökulma. Pidetään edelleen mielessä se tämän päivän ja huomisen jännite. On nimittäin varottava sitä, ettemme varautumalla itsekkäästi huomiseen syö lähimmäistemme tämän päivän leipää. Pyyntö jokapäiväisestä leivästä – sekä tänä päivänä että päivästä päivään – on yhteinen, koko ihmiskuntaa koskeva. Maapallon rikkaimpiin ja hyväosaisimpiin kuuluessamme emme voi sydämestämme rukoilla tätä rukousta, jos emme välitä siitä, että yli yhdeksänsataa miljoonaa ihmistä näkee tänäänkin nälkää tässä maailmassa. Jos rukoilee tosissaan jokapäiväistä leipää, ei voi rauhassa nauttia kaikesta saamastaan, kun tietää, että monelta lähimmäiseltä puuttuu kaikkein välttämättömimmätkin tarpeet. Tässä mielessä Isä meidän -rukouksen neljänteen pyyntöön kätkeytyy suorastaan vallankumouksellinen voima. Tuo voima kutsuu meitä parannukseen, ajattelemaan uudella, epäitsekkäällä tavalla ja elämään vastuullisesti suhteessa muihin ihmisiin. Tämän voi meidät luonut Jumala saada meissä aikaan, sillä luominen ei ole päättynyt.

Myös Jeesus sisällytti varmasti tämän ajatuksen Isä meidän -rukoukseen. Hän ei tämän pyynnön opettamisella halunnut johtaa seuraajiaan nautinnolliseen ja itseensä keskittyvään elämään. Vuorisaarnassaan Jeesus kyllä kehotti olemaan murehtimatta huomisesta ja ottamaan siinä mallia taivaan linnuista, mutta tuota ohjetta edelsi varoitus mammonan palvonnasta ja seurasi kehotus: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan.” Jumalan tahto ei ole se, että kaikki hyvä, kaikki rikkaus ja yltäkylläisyys keskittyisi vain osalle hänen luoduistaan, vaan se on tarkoitettu kaikille. Tätä hänen vanhurskasta tahtoaan meidän olisi etsittävä tänä päivänä ja päivästä päivään niin yksittäisinä ihmisinä kuin yhteisönä: valtiona, kirkkona, ihmiskuntana.

Jeesus Kristus on itse kaikkein keskeisin jokapäiväisen yhteisen leivän ja keskinäisen jakamisen symboli. Täällä maan päällä eläessään ja vielä ylösnousseena Herranakin hän mursi leipää opetuslastensa kanssa. Hän asetti ehtoollisen muistoateriakseen, jossa siunattu leipä, hänen oma ruumiinsa, murretaan ja jaetaan kaikille. Elämän leivän siunaamina ja ravitsemina meidät lähetetään ehtoollispöydästä murtamaan ja jakamaan leipää edelleen. Jumalan valtakunta on keskinäisen jakamisen valtakunta. Eikä ainoastaan ehtoollispöydässä, vaan myös elävässä elämässä, tämän maailman arjessa, tänä päivänä ja päivästä päivään.

Rukoilkaamme.

Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen.

Virsi: 59